KAKTUSVIIKUNA HURMASI

 Ostin kaktusviikunoita ja katsoin netistä, miten niiden kanssa toimitaan. Tärkeintä on se, ettei saa minimaalisen pieniä piikkejä ihoonsa hedelmän kuoresta. Varustauduin haarukalla ja lusikalla halkaistuani  ensin kaktusviikunan. Sitten kourin lusikalla mehukkaan sisuksen pidellessäni haarukalla lujasti kiinni puolikkaista kuoren puolella. En saanut piikkejä, mutta sain mahdottoman hyvää hedelmälihaa. Ahmin sitä ja panin salaattinkin joukkoon. Ostan lisää kaktusviikunoita.

Olivatkohan ne, joita puoliso poimi Espanjassa, näitä samoja hedelmiä? Hän sai piikkejä sormiinsa ja vietti yhden illan nyppimällä niitä pois ja vannomalla, ettei enää ikinä kerää kaktusviikunoita puskista.

R:ltä tuli sähköpostia kiitosten kera. Kiitokset koskivat lähettämääni kirjoitusta, jonka olin tulostanut. Muut kuulumiset luin ja R:lle kuuluu pelkkää hyvää. Hyvä niin. Kaikille ei kuulu.

Huomenna aion kauppaan ja siihen kaukana olevaan. Kauppa on luultavasti ainoa, josta näillä kulmilla saa kunnon pullasudin. En sutia käytä pulliin, mutta on siveltävää muutenkin. Ja kun kerran vaivaudun itäisen Helsingin parhaaseen ruokaliikkeeseen, niin ostan toki muutakin. Herkullisiin pizzapaloihin en sorru. Saatan sortua viipurinrinkeliin.

Mietinnässä on ollut lohikeiton teko. Lohi on jo pakastimessa ja se pitäisi saada kohtapuoliin jalostetumpaan muotoon. Keittoa en laitakaan, laitan lohilaatikon. Osan syön ja osan taas pakastan. Kiitos, kun pakastin on keksitty. Muistan kun meille tuli ensimmäinen. Oli aivan kotipakastamien alkuaikoja. Se oli arkkumallinen ja sen mukana tuli konsulentti ohjeineen ja neuvoineen. Onneksi ruonlaittajana en ollut noviisi, mutta pakastamisessa olin. Ei ollut niin, että sinne vain paiskataan tuote. Piti tietää ensin kaikenlaista, miten kauan kutakin tuotetta voi pakastimessa pitää. Vuosien kuluttua huomasin minulla olevan jo uudemmassa pakastimessani yhdeksän vuotta vanhaa persiljaa. Maistui ihan hyvältä. Nykyisin olen konkari pakastamispuuhissa ja loppujen lopuksi pakastaa voi kaikenlaista saunavihdoista alkaen. Eikä uuden vehkeen mukana tule enää konsulenttiakaan..

RAKAS VIHOLLISENI MYSKIKURPITSA

 Lopultakin sain vietyä pussillisen paristoja niiden keräyslootaan. Sitten ostin erilaisia kurpitsoita ja itävaltalaista sinihomejuustoa. Tuli koriin muutakin. Olin Lidlissä, jossa harvoin käyn. Usein on ollut, etten ole saanut tarvitsemaani. Mutta nyt oli päinvastoin, kun sain myskikurpitsankin. Postilaatikkoon työnsin R:lle tulostamani jutun, jonka arvelen häntä kiinnostavan. Viileää oli dallata, eikä sortseja enää näkynyt. Koivut keltaisia lehtiä täynnä, niin että vuodenaika on taas todellakin vaihtunut.

Erosin Kaupunginmuseon Ystävistä. En ole osallistunut tapahtumiin, turha maksaa jäsenmaksua. Helsinki-Seurasta erosin jo aikaisemmin. Slangiin kuulun ja kuulun vastakin. Myös Suomi-Amerikka-yhdistykseen, jonne äitini minut maksoi ainaisjäseneksi joskus kauan, kauan sitten, kuulun myös. Jäsenlehdestä on mukavaa lukea Amerikan kuulumisia. Siitä lehdestä nuorena tyttönä sainkin kimmokkeen alkaa unelmoida Route 66 ajamisesta. Melkein 4000 kilsaa, josta tiestä osa nyttemmin kadonnut. No, unelmaksishan tuokin jäi. Seuraava elämä alkaa olla tupaten täynnä tekemistä.

Sitruunakana onnistui suorastaan ylpeyden aiheen verran. Pakastin osan ja loput lähipäivinä lounaaksi. Eilen sain syötävää kutsuttuna kyläilypaikassa, jossa kutvahti mukavasti muutama tunti. Keskustelussa käytiin läpi niin maailman politiikkaa kuin muotia ja kunnallista sairaanhoitoa. Olin kotona hyvissä ajoin katsomaan Elämäni biisiä. Onneksi rinnakkain ei ollut mitään hyvää elokuvaa.

Tänään vuorossa myskikurpitsakeiton laittoa. Myskikurpitsa on kova kuin halko ja sen halkaisemiseen tarvitsen tuhdin kiinalaisen veitseni, joka on kuin ilman vartta oleva kirves. Kuoriminenkin on hankalaa. Saanen kuitenkin kaiken säällisesti valmiiksi ennen kuin tähdet tanssivat tv-ruudussa.

Illalla siirtelin kellojen viisareita, vaikka olisi pitänyt kolmen aikaan aamulla se tehdä. Keittiön kello valmisteltava normaaliaikaan tikapuitten nenässä.  Siirsin sen homman täksi päiväksi. Olen ehdottomasti sen kannalla, että olisi luovuttava tällaisesta iänikuisesta viisareitten veivaamisesta. Puhutaaan kellojen siirtelystä. Minä en siirrä niitä mihinkään.

PILALLE MENIVÄT

 Pipariksi menivät, mutta eivät suinkaan kanelikakkuseni kirjaimellisesti. Pipariksihan niillä olikin tarkoitus. Soitin ja kysyin, jos passaa siirtää vierailuni lauantaihin ja ilman kakkusia? Passasihan se. Vien sen, jonka alunalkaen aioinkin ja ostan mukaan kukkia. Niillä pärjään.

Yksityislääkärini lähti eläkkeelle, mutta en suinkaan ole tuuliajoilla. Pääsin kunnalliseen hoitoon jo viime vuonna ja sitten sain omalääkärinkin. Hienoa, vai mitä? Nyt lappaan verikokeissa ja kaikki suurin piirtein ok. Tammikuussa jälleen käyn antamassa pari putkellista verta. En tykkää. Siitä jää aina mahtava musta jälki, vaikka kuinka painan hoitajan pyynnön mukaan etusormella.

Luen edelleen kirjaa Rooman teistä ja ihmisistä, jotka niitä käyttivät. Rooman imperiumi levittäytyi laajalle Euroopan ulkopuolellekin ollen sen aikainen mahtivaltio, jota moni diktaattori varmaan vieläkin kadehtii. Pidin koulussa jo historiasta, eikä se johtunut yksinomaan opettajasta, joka oli tumma ja komea mies. Kaikki tytöt olivat häneen ihastuneita. Minun kummisetäni oli myös historianopettaja aikoinaan. Eikä hänenkään ulkomuodossa ollut moittimisen sijaa. Kumpikaan maikoista ei ehtinyt lukea Ari Saastamoisen kirjaa, joka ilmestyi 2017. Herrat olivat jo kuolleet.

Ruokaresepteissä pyydetään joskus hankkimaan ruukussa timjamia. Minulle tuo yrtti on vaikea hallittava. Kummallista kyllä se on rohkeuden ja urhoollisuuden yrttti, syntynyt Troijan Helenan kyynelistä. Aikoinaan Neitsyt Maria levähti timjamivuoteella. Sen mukaan timjami on melkein pyhä. Moni asia on ollut esimerkkinä luostareiden puutarhoissa. Niinpä timjamiakin viljeltiin munkkien ja nunnien yrttitarhoissa 1500-luvulla. Jos joku nyt sairastuu flunssaan, niin timjami auttaa yskään ja vilustumisoireisiin siinä olevan  Thymol-nimisen aineen ansiosta. Muinoin Ateenan lähellä Thymetos-vuoren rinteet olivat täynnä timjamia kuhisten mehiläisiä. Se hunaja oli tietenkin maailman parasta hunajaa. Ja vielä: timjami kylpyvedessä on suorastaan nautinto. Sen tiesivät myös jo muinaiset roomalaisetkin. Syy, miksi minulla on nyt timjamia kotona, on se, että tarvitsen sitä sitruunaiseen kanapataani, jonka aion tänään itselleni lounaaksi laittaa. Eihän se luultavasti maistuisi miltään ilman timjamia.

Ai niin, nuo timjamiasiat sain tietää Raisa Vuohelaisen toimittamasta kirjasta Eurooppalaisessa keittiössä, WSOY 1994.

TÄNÄÄN LEIVOTAAN

 Nyt ohjelmistossa meksikolaisten kanelikakkusten teko. Sitten niiden kanssa ystävän luo murukahville. Myskikurpitsaa en lähikaupasta onnistunut saamaan. On lähdettävä vähän pitemmälle ruokakauppaan, jossa takuulla niitä on.  Aion tehdä keittoa. Pakastimessa on taas tilaa.

Oli holotna, kun olin ulkona. Ihan metrolla ajelin ja näin ohimennen pikaratikka 15 eli tämän Raide-Jokerin. Niin oli ylväs kulkupeli ja pehmeästi lähti pysäkiltä. Mutta HS:n mukaan kaarteissa metelöi, johon aletaan heti puuttua rasvaamalla kiskoja. Kun kerran on kerrottu, että meno on hiljaista, on sen oltava hiljaista. Jos ei, heti ollaan valittamassa.

Aira Samulin on poissa. Yllätyksenä tieto tuli Suomen kansalle. Ei ollut enää Aira-rouva sunnuntain Tanssii tähtien kanssa-kilpailun kutsuvieraskatsomossa. Oli sairaalassa ja jätti tämän elämän maanantaiaamuna 23.10.2023. Me suremme optimistisen ilopillerin poismenoa.

Elämä jatkuu kaikista murheista huolimatta. Neljäs marraskuuta lauantaina avautuu kotikonnuillani uusi ruokakauppa ja sinne aion kipinkapin. Eikä suinkaan mikään aivan suomalaisittain tavallinen kauppa, vaan etninen Lähi-idän liike, jossa meille eriuskoisillekin myydään halal-lihaa. Aion tutustua perinpohjin Alanya Marketiin. Olen käynyt ostoksilla näissä kaupoissa ja aina ollut yhtä ihastunut. Aikoinaan ei Suomessa ollut ensimmäistäkään, mutta Tukholmassa oli ja sinne menin. Nykyisin ei enää tarvitse hakea yhtikäs mitään läntisestä naapuristamme, paitsi kulttuuria näytelmien ja näyttelyiden merkeissä.

Tästä kutvahtikin mieleeni, että matkustaminen ei suinkaan ole mikään uusi juttu. Ari Saastamoinen kirjassaan Tuhat tietä Roomaan kertoo, kuinka innokkaita matkaajia vanhat roomalaiset ovat olleet paljon ennen ajanlaskumme alkua. Jos Roomaan vei tuhat tietä, niin sieltä poiskin vei teitä. Kunnossa ei ollut hurraamista. Matkaa tehtiin hevosilla ja etupäässä jalan. Via Appia yhdisti Rooman Capuaan vuonna 312 ennen ajanlaskumme alkua. Tiet lisääntyivät pikavauhtia, tehtiin kauppamatkoja  kuin myös turistit matkustivat ihan huvinpäin. Maailma alkoi tuntua pieneltä ja saavutettavalta.

Nyt suihkuun ja sitten kanelikakkusten tekoon. Hyvää huomenta.

KURPITSA-AIKAAN

 Kun nyt on kerran kurpitsa-aika ja halloween-aika, niin laitoinpa minäkin kurpitsaa. Tosin en lyhdyksi, vaan uuniin. Ostin hokkaidokurpitsan. Olisivat ruokaani syöneet makoisiin suihinsa niin aaveet kuin mustat kissatkin. Minäpä söin itse kaiken. 

E soitti. Oli ollut tyttärensä kanssa Hailuodossa. Myrsky oli noussut jo heti lauttaan päästyä, mutta urhoollisesti rouvat ajoivat siikamarkkinoille ja ostivat lohta. On vuosia, kun minä olen viimeksi Hailuodossa ollut. Puuhaavat sinne siltaa. Iso osa hailutotolaisia vastustaa henkeen ja vereen asti siltahanketta. Tulee saari levottomaksi. Mutta joka päivä mantereella työssä kävijät saavat helpotusta työmatkoihinsa. Kaikessa on hyvää, jos pahaakin.

Italiaan pitäisi kirje saada aikaan. Semmoinen vanhanaikainen postissa etanavauhdilla kulkeva. Olen tullut laiskaksi, osin saamattomaksikin. Ei ole muita enää, joille oikean preivin kirjoittaa. On sähköpostia ja tekstiviestiä ja puhelimellakin joku soittaa. Puhelinluetteloita ja puhelinkoppeja ei enää ole. Jokainen kantaa puhelimen mukanaan ja sillä voi tehdä kaikenlaista muutakin. Edesmennyt isäni hämmästelisi mitä kaikkea uutta nykyajassa on. Jokaisessa ajassa on. Ei siitä niin pitkä aika ole, kun ihminen opetteli käyttämään lentokonetta ja katseltiin eläviä kuvia suuren ällistyksen  vallassa. Jules Verne kävi Kuussa ennen muita. Sitten sinne mentiin oikeastikin. Nyt suunnitellaan matkaamista kaukaismpiin kohteisiin ja kuka tietää... No, en minä, eikä minun aikanani.

Olen maininnut lukevani Hemingwayta. Ja totta tuo onkin. Tuli mieleen, että hänen aikanaan ei sen enempää pohdittu härkätaisteluiden oikeudellisuutta kuin  sukupuolineutraalisen kielen koukeroita. Nyt pohditaan molempia. Torakkahan on se eläin, joka kuulemma selviytyy helposti ydinsodasta, joten se on varsin varteenotettava olento. Sen kohdalla Espanjassa mietitään, onko torakalla enemmän naisellisia kuin miehisiä piirteitä, koska torakka-sanalla on espanjan kielessä feminiininen artikkeli. Siinähän miettivät. Luin nämä tärkeät tiedot Kielikellosta. Suomen kielessä ei varsinaisia artikkeleita ole, mutta sijamuotoja sen sijaan neljätoista. Muistattehan: inessiivi ja allatiivi jne? Ne, jotka aiheuttivat aikoinaan montakin kompastuskiveä silloiselle koulutyttöminälleni ja opettajalleni harmaita hiuksia.

TAKAISIN RUODUSSA

 Hämmästyittekö? Kyllä se olen minä ja aikamoisen pitkän tauon jälkeen. Elämä kuljetti niin, että blogin pitäminen lopahti, mutta nyt olen taas ainakin väliaikaisesti ruodussa. Mitään tämän kummempia selityksiä en aio syyksi vaiteliaisuudestani kertoa. Hienoa jälleen tavata ja kiitos teille, jotka jaksoitte ystävällisesti ihmetellä poissa olemistani.

Viimeksi odottelin joulua täällä ja pian on tänäkin vuonna sen aika. Talvea pukkaa, pakkanen kolkuttelee ovella ja pikkukengät vaihtuneet tukevimpiin jalkineisiin. Ei silti, kotinurkilla eräs herraihminen ei anna periksi, vaan pasteerailee kesäiseen tapaan sortseissa. Tulee taatusti vilu.

Missään en ole matkustellut paitsi harrastanut aktiivista nojatuolimatkailua sekä näköradion ruudun että kirjojen välityksellä. Kielikurssit jätin myös, vaikka selailinkin mahdollisuuksia. Päätin pitää kielitaitoa yllä lukemalla englannin kielistä kirjallisuutta ja käynhän joskus kielikylvyssä Nespressossa. On muuten muuttanut Keskuskadulta Stockmannin tiloihin. Jos/kun Stockmannista tulee Lindex, revin minä pelihousuni, enkä anna ikinä anteeksi.Isoäitini, joka kävi jo ensimmäisellä Stockmannilla, tulee pöllyttelemään jäännöksiään Hietaniemen sukuhaudassa, jos tämä katastrofi toteutuu.

Miettinyt olen sitä, että onko ryppyvoiteissa perää. Vanha runoilijaystäväni vannoi jo ammoin Q10:n nimeen. Runoilulla ei ollut mitään sen kanssa tekemistä, mutta runoilijassa asui myös kaunis nainen. Silloin en tietystikään uskonut ryppyvoiteen ihmetekoihin, enkä muuten usko nytkään, vaikka ostin Q10-purkin. Tulokset? Hmmm, ei muutoksia, jos ei ryppyjäkään. Luen joka aamu purkin kyljestä "anti-wrinkle" ja olen uskovinani. Eräs toinen ystäväni, joka ei edes lue runoja, sanoo apteekin perusvoiteen ajavan saman asian. Olen siinäkin asiassa uskovinani.

Kerroin lukevani kirjoja. Ostan tilan puutteen takia pokkareita ja Tuomas Kyrö on päässyt pokkareihin. Luen Kyrön Mielensäpahoittajia ja tulen hyvälle tuulelle. Klassikkoja kaivan omasta hyllystäni silloin kun haluan kunnolla sivistyä. Tuppaa joskus unohtumaan. Sivistyminen.Nyt on menossa Hemingwayn tarinointia kuolemasta iltapäivällä. Ajankohta monelle härälle Espanjassa totinen paikka, vaikka joskus Kohtalo kääntääkin sen toisin päin, että matadorilla tutisee muletakin kädessä härän ollessa vahvempi osapuoli taistelussa. Hemingwayn aikaan härkätaistelut elivät kulta-aikaansa. Nykyisin monissa osissa Espanjaa ne ovat kiellettyjä. Ja se jos mikä on hyvä asia.

Tämä tällä kerralla oli tässä. Palaan asiaan. Tuntuu nimittäin vallan kivalta.