Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja oli Henrik Forsius samannimisen isän ja äiti Barbara Helena Skuggen poika.Henrik-poika syntyi 13.1.1733 Helsingissä ja kuoli 19.8.1813 Mikkelissä.Paljon mahtuu nuoremman Forsiuksen 80 vuoteen.Hän aloitti opintiensä yksityisopetuksessa jo kuusi vuotiaana maakivalteri (=poliisikonstaapeli) Osténin johdolla ja myöhemmin triviaalikoululainen Karl Wilhelm Mallénin. Siitä matka jatkui oikeaan triviaalikouluun,Porvoon kimnaasiin (=lukio) ja lopulta Turun akatemiaan.
Forsiuksen Helsinki-kuvausta hänen väitöskirjassaan 1757 on kuvattu huolellisesti laadituksi,ei kiireessä, kuten monen muun, kokoon harsituksi. "Hän on pannut kaiken harrastuksensa liikkeelle voidakseen kuvata kotikaupunkinsa niin asiallisesti ja tarkkaan kuin mahdollista".Näillä Martti Kerkkosen sanoilla hehkutetaan Forsiuksen väitöskirjaa 1937 ilmestyneessä Entisaikain Helsinki II-kirjassa,jota tässä lueskelen.Forsius oli aiemmin ennen väitöskirjaansa kirjoittanut pro exercitio-kirjoituksena 1754 kuvauksen Helsingin historiasta. Vuonna 1758 hänet promovoitiin maisteriksi.Hän aikoi jatkaa opintietään Upsalassa,jonne matkustikin.Mutta kun häntä oli kuitenkin kehoitettu hakemaan Helsingin kappalaisen virkaa sekä tykistöpataljoonan saarnaajan virkaa,lähti Forsius takaisin Suomeen.
Henrik Forsius,papiksi vihitty,ei kuitenkaan saanut papin tointa hallittavakseen,vaan aloitti leivän hankkimisen koulualalla.Hän toimi Helsingin triviaalikoulussa 1759 ensin konrehtorina(arvoltaan rehtoria lähinnä) ja vihdoin 1769 koulun rehtorina.Kahdentoista vuoden kuluttua hänet nimitettiin Mikkelin kirkkoherraksi.Tätä edelsi kuitenkin käynti Ruotsissa kuninkaan puheilla,kuten tapana oli.Henrik Forsius toimi Mikkelissä kirkkoherrana aina kuolemaansa asti.
Henrik Forsius kirjoitti paljon kirjeitä elämänsä aikana,mutta esimerkiksi seuraavan päiväys ei minulle Entisaikain Helsinki-kirjasta selvinnyt. Kuitenkin 1700-luvulla.
"Kuninkaallisen Majesteetin
ja Valtakunnan suuri luottamusmies,
kenraalimajuri ja tykistörykmentin översti
sekä Kuninkaallisen Kalpatähdistön ritari,
korkeasti jalosukuinen Herra,
Herra Augustin Ehrenswärd,armollinen Herra.
Mihinkä tahansa me katseemme käännämmekään,on edessämme suuria ja kouraantuntuvia todistuksia muuttuvaisuudesta ja katoavaisuudesta.Kaupungit monine vaiheineen eivät ole pienimmät maailman epävakaisuuden tulkit.Siellä,missä muinoin mitä suurimmat kaupungit ovat prameilleet ihanassa loistossaan ja säteilevässä koreudessaan,nähdään autio ja tyhjä,muinaisuuden riimuilla peitetty maa.Päinvastoin taas siellä,missä ennen villit puut ja hyväntuoksuiset kukat peittivät maan,siellä,missä voi ilahduttaa korviaan kaikenkaltaisten puiden humisevassa lehvistössä miellyttävästi laulavien lintujen sävelillä,nähdään nyt mitä vahvimpien muurien ja varmimpien linnojen kohoavan ilmoille.
Armollinen Herra! Meidän ei tarvitse tämän väitteen tueksi mainita Tyrosta,Karthagoa,Birkaa,Sigtunaa.Meidän Helsinkimme vakuuttaa meille tämän. Samaa aihetta kuvailevat nämä ruokkoamattomat sivut,jotka kuten hento vesa heikosta ja mehuttomasta juuresta lasketaan mitä suurimman kunnioituksen tuntein armollisen Herra Kenraalin jalkojen juureen saamaan suojaa ja vahvistusta.Vähäpätöisyyttäni ajatellen olen ensin pakostakin tuntenut halua kieltäytyä tuomasta korkeasti jalosukuisen Herra Kenraalin suuresti valistuneen katseen eteen näitä laimeita kuvauksia.Kuitenkin on se suuri suopeus,millä korkeasti jalosukuinen Herra Kenraali ei ainoastaan ole rohkaissut ja valaissut samalta alalta aikaisemmin julkaisemaani tutkimusta,vaan myös antanut minulle linnoitusrakennuksista sellaisia tietoja,jotka ovat tehneet tämän myöhemmän opinnäytteen vankemmaksi,ollut se yllyke,joka on saanut minut toteuttamaan sellaisen uskaliaan päätöksen.Koko Ruotsin valtakunnan,mutta varsinkin synnyinseutuni vaurastuminen ja kasvu on aina ollut mitä lähimpänä armollisen Herra Kenraalin sydäntä,niin että korkeasti jalosukuisen Herra Kenraalin ylväs nimi mitä suurimmalla syyllä on piirretty kuolemattomuuden marmoripatsaaseen.Siksipä minun mieltäni hiveleekin se toivo,että nämä myöhemmät siveltimen vedot sanotun kotiseutuni nähtävyyksistä saavat osakseen saman turvan ja suojeluksen.Taivas kartuttakoon korkeasti jalosukuisen Herra Kenraalin voimia terveenä ja tyytyväisenä kestämään ne tärkeät tehtävät,jotka korkeasti jalosukuiselle Herra Kenraalille ovat uskotut,ja antakoon vasta meidän jälkipolvillemme valjeta sen päivän,jolloin Svidiot´in (Ruotsin) on pakko luopua niin lujalla perustalla seisovasta hyvinvointinsa tukipylväästä!
Olen hautaani saakka
Korkeasti jalosukuisen Herra Kenraalin
mitä alamaisin ja nöyrin palvelija
Henric Forsius".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti