Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi semmoistakin julmuutta,että joku sytytetään tuleen nukkuessaan? Kuten Helsingissä raitiovaunupysäkillä tapahtui.Nyt tämä palamaan pantu mies on kuollut vammoihinsa.Murhaajat vangittu.Saanevat joskus elinkautisen -ehkä.Ja jos niin sehän on vain tietty määrä vuosia ja sitten vapauteen.Ei siis mikään "elinkautinen".Vielä ehtii hyvin tappohommiin.Tämmöisissä tapauksissa kannatan aina kuolemantuomiota,kun asia on aivan selvä.Minusta siinä ei ole mitään lieventävää,kun ottaa hengen toiselta omavaltaisesti.Syytetään humalatilaa ja ties mitä.Kyllä siinä järki pelaa,kun oli tässäkin tuleen sytyttämistapauksessa palavaa nestettä mukana.Harkittua.Ei sitä yleensä kanniskella kaupungilla.
Me olemme muuttuneet hyvin lyhyessä ajassa ikävämpään suuntaan.Ihmishenki ei ole enää minkään arvoinen.Ihmisten välinen kunnioitus kadonnut.Ei mitään kontrollia sanomisissa eikä teoissa.Jos uskaltaa antaa asiasta reklamaatiota palveluammatissa oleville,saa yleensä sellaisen ryöpyn vastaansa ettei paremmasta väliä.Tänään jouduin invataksin kuljettajan kanssa keskustelemaan kiivain sanoin.Ensin seisotutti meitä helteessä yli 20min.Kun soitin asianomaiseen keskuspaikkaan,aina kerrottiin "auton olevan tulossa".Mies alkoi paahteessa voida huonosti.Autoa ei missään.
Muita tuli ja meni ja kaikki ajallaan,kertoi minulle eräs rouva kiivetessään omaan autoonsa.Sitten tuli taas inva-auto.Minä kysymään,josko meitä haetaan.Sanottiin toinen nimi.Myöhemmin rohkaistun uudestaan kysymään,vastaus sama.Ei liioin sillä nimellä löytynyt kuljetettavaa.Kuski odotti ja odotti.Eikös hänen olisi jo siinä vaiheessa pitänyt tarkistaa nimi,josko hän olisi väärässä.No ei.Lopulta hän soittaa matkapuhelimeeni,jolloin en enää antanut periksi,vaan väitin hänellä olevan alunalkaenkin väärän nimen.Sappeni kiehui,olin vihainen,väsynyt,kuumissani ja tulin sanoneeksi yhtä ja toista.Tämä palveluammatissa oleva tummahipiäinen kaveri antoi tulla tuutin täydeltä käyttäytyen kaikkea muuta kuin ammattitaitoisesti palveluammatissa olevana.Tein hänestä heti reklamaation päästyäni kotiin.Jo se,että iältäni olisin voinut olla tämän poikaklopin isoäiti olisi pitänyt herättää hänessä jonkunmoista kohteliaisuutta.Päättelin kyllä hänen käytöksensä ja huökkäävyytensä johtuvan ehkä siitä,että on saanut tuta kommentteja ihonväristään ja ehkä rasistisia huomautuksiakin.Siksi sanallinen päällekäyminen.Mutta palveluammatissa... Lopulta olimme kotona ja aikaa kaikkeen tuhrautui melkein tunti kymmenen minuutin matkalla.
Sulloin lämmenneet (kylmäkassista huolimatta) huomiset ruoka-aineet jääkaappiin,panin mansikat marinadiin,syötin miehen ja join litrakaupalla vettä.Parvekkeella hikoilin kolmen muurikukan kanssa,jotka ostin,koska joulukukka alkaa repsahtaa ja silkkikukat eivät ole sama asia kuin elävät kasvit.Partsi kyllä näyttää enemmänkin puutarhalta kivineen päivineen,mutta on minulle mieluinen ja eikös se ole pääasia.
Kauhulla katselin eilen kotiin tullessamme,kun kaksi miestä raahasi rapun kierreportaita pitkin pianoa viidenteen kerrokseen uusille asukkaille.En uskaltanut jäädä sen enempiä pällistelemään,kun olin varma,että hyvin ei siinä käy.Näytti aivan mahdottomalta tehtävältä.Kun ei kuitenkaan suurempaa kolinaa kuulunut,saivat pianon vietyä ja siitä hatun nosto ammattiväelle.Meille aukaisi noin kymmen-vuotias tyttö ulko-oven samoin eilen.Sanoin että selviämme kyllä,mutta hän piti kuitenkin ovea ja minä sen sitten sallin.Kysyin,onko uusi asukas.Kyllä oli.Arvasin hänen kuuluvan viidenteen ja oikeassa olin.Toivotin tervetulleeksi taloon.Tyttö kiitti silmiin katsoen ja sydämeni hypähti riemusta: jälleen yksi hyvin kasvatettu nuori neiti.
Herkussa tapahtui tänään kummia.Pitää ihan sekin vielä kertoa.Olin leikkelepuolella hankkimassa huomiseen kylmätarjottimeen aineksia ja ostin myös palan kasvishyytelöä.Jatkoimme matkaa ja seisoin jo kalatiskillä,kun joku keveästi kosketti olkapäätäni.Leikkelemyyjä! Hän kertoi,että "kasvishyytelön päällä on muovikelmu".Sanoin huomanneeni ja kiitin ystävällisyydestä.En kyllä oikein ymmärtänyt koko asiaa,mutta kielihän tuo,että myyjä yritti parhaansa saada omalta osaltaan minun huomisen lounaani onnistumaan,etten vaan erehdyksessä tarjoa Hepille muovia.Tai sitten piti minua niin höppänänä etten huomaa ja tosiaan panen muoveineen päivineen tarjolle.
Vaikka tänään alleviivasin reklamaatiossani ikääni matkakeskukseen,on se tarkoin harkittua,eikä kuulu missään tapauksessa ruokaostosten yhteyteen.Herkussa olen aina tyytyväinen 25v ja kaikki hoksottimet sekä järki tallella,iäkkyydestä ei hajuakaan.Sitä paitsi minulta sujuu vielä yhteen- ja vähennyslaskukin,eikä kertotaulun tietämyksessä liioin aukkoja ole.Pystyn yhä huomioimaan ympäristöäni terävästikin ja sanon tarvittaessa sujuvasti mielipiteeni,näen ja kuulen loistavasti,vatsa toimii säännöllisesti enkä tena-tippasuojia tarvitse.Ainoa mitä tarvitsen,on lukulasit ja nekin sieltä miedommasta päästä.Juoksen myös sutjakkaasti yhä ratikkaan ja asian niin vaatiessä kävelen meille kolmanteen raput hengästymättä.Joskus,myönnän,on tehnyt tiukkaa,kun olen kavunnut Meilahden sairaalan viidenteentoista.Jaa miksikö? Joskus iskee semmoinen hissikammo ja ne varsinaiset vierashissit olivat ainakin siihen aikaan kovin pieniä.Jos kyytiin sattui joku valkotakkinen,se oli onnea se.Puoliso oli viidennessätoista ja joka päivä kävin.Hiukan piti huilia välillä.Viistoista on sentään aika kamala matka.Kuinka monta askelmaa? Enpäs tullut räknänneeksi.Niin että kyllä meikätytössä vielä potkua on!
Nyt menen antamaan puolisolle iltapalan ja selvitän itselleni,kannattaako televisio avata.Hyvää iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti