Hyvänen aika,ei kyyneltäkään eilen Sumujen sillan aikana.Kun sen viimeksi katselin,itkin yhden paketillisen paperinenäliinoja.Olenkohan kasvanut elokuvan ohi? Alkoi jo harmittaa,etten katsonut alun alkaen Hercule Poirotia ykkösellä.Siispä ähelsin sumun ja sillan loppuun asti.Pitäisi osata ottaa elokuvassa kuvattu aika oikein kaikkine puritaanisuuksineen,josta sitten kehkeytyi leffan draama.Muistin kesken kaiken hyvin äitini ilmeen hänen kertoessaan minulle aikoinaan elämän totuuksia ja äänensävynkin,kun pääsi kohtaan "huono nainen".Olinhan jo toki Töölössä tavannut "namusetiäkin",joista meitä lapsia varoitettiin. "Huono nainen" tuntui vieläkin jännittävämmältä,vaikka tyttösen ymmärrys ei aivan yltänytkään käsittämisen asteelle.Tämä urkeni minulle kyllä sitten myöhemmin.Ja nykyisinhän,tosin toisella nimikkeellä,asia on aivan jokapäiväistä arkirealismia ravintoloissa,kaduilla ja kujilla Helsingissäkin.Lisääntynytkin,kun ulkomaiset tämän ammatinharjoittajat ovat rantautuneet maahamme ja työtä tehdään tietynlaisissa hierontalaitoksissa.
Sumujen sillan suutelukohtaukset ovat aivan eri maata kuin nykyisin,ootteko huomanneet? Tyrone Power kuten Clark Gablekin kumppaineen painaa vain suunsa naisen huulille ja se on sitten suudelma.Nykyisin lähestytään suu raollaan valmiina nielaisemaan kitusiin ainakin toisen ylähuuli.Kyllähän Powerin eiliset suudelmat olivat kaukana intohimosta.Olivat todellakin pusuja,joita poskillekin nykyisin muiskautetaan.Ei sitä nuorena leffoissa ravaavana edes huomannut silloista suukkolajia.Kiihkoa ja tulisuutta siinä meistä oli.Niitä katseli silmät puoliummessa samaistuen daamin kanssa kun suuri intohimo täytti valkokankaan.
Ehkä,jos siihen aikaan olisi suudeltu kuten nyt,olisi se ollut liikaa sekä elokuvan tekijöille että leffaa katseleville.Puhumattakaan muusta,mitä meille nyt ilman mutinoita suolletaan.Nousihan männäaikoina valtavat kohut elokuvista,joissa hiekkarannan sannoilla uimapuvut päällä aaltojen hivellessä varpaita suudeltiin niin,että oltiin vähän päällekkäin.Pohdiskeltiin,onko se nyt aivan soveliasta tämmöinen antaumuksellinen hehku ja kiihko.Niitä taisi olla kaksikin samantapaista kohtausta sekä kotimaisessa että ulkomaisessa elokuvassa.
No,ja sitten lähti Jörn Donner Afrikkaan asti suutelemaan mustaa naista valtameren sannoilla ja siitäkös nousi tässä maassa ennen näkemätön polemiikki kaikissa sen ajan medioissa sekä ihmisten kesken muuten.Lehdet pullistelivat kuvista ja kansa paheksui oikein olan takaa.Donnerin nimi pantiin heti "mustaan kirjaan" ja pitkään suomalaisista osa muisti hänet vain tämän tapauksen vuoksi.Se meni kirkkaasti ohi silloin vieläkin,vaikka Donner yritti kääntää kansan huomion haastattelutilaisuuksissaan ylen rentoon asentoonsa ja itsensä raapimiseen.Lisäsi vain miehen arvelluttavaa meriittiä.No,aikaa kulunut ja Jörn Donner saanut ravistettua harteiltaan nämä kohumaineet ja häntä arvostetaan tänä päivänä älykkönä ja kirjailijana.
Ehkä Sumujen sillan suuteluiden ja nykyajan mitään salaamattoman seksielämän keskiverto olisi poikaa valkokankaalla ainakin joskus.Ennen muinoin,kun päästiin sänkykamarihommissa kulminaatiokohtaan,kamera siirtyi näyttämään pauhaavaa merta,koskea ja sen sellaista.Tämän näkee vielä 1940-luvun suomalaisissakin leffoissa.Nykyisin se ehkä aiheuttaisi hymyä.Nyt asiat ovat niiden oikeilla nimillä,kosket ja pauhut aikojen takana.Mitään ei jätetä mielikuvituksen varaan.
Minusta ainakin hienovarainen salailu panisi enemmän värisemään kuin valmiiksi pureskeltu kohtaus.Ehkä lienen vanhanaikainen,jämähtänyt säädylliseen tyttöromaaniaikaan.En kuitenkaan niin pitkälle,etteikö elokuvasuudelmissa pitäisi kunnon potkua olla.Jos ei ole valinnan varaa,niin se ylähuulen imeminenkin on parempi vaihtoehto kuin Tyrone Powerin tiukka ilmeetön ja intohimoton muisku Vivien Leighin suulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti