Joskus kun jotain sanaa on alettu esimerkiksi puhekielessä käyttää väärässä merkityksessä,se juurtuu yleiseen käyttöön ja sanan oikea ja alkuperäinen tarkoitus jää hämärän peittoon. "Terve" ja "terveellinen" (komparatiivit: terveempi ja terveellisempi) eivät ole synonyymejä. Terve-sanaa käytetään elävien olentojen ja organismien yhteydessä tarkoittaen elimien ja elintoimintojen normaalia käyttäytymistä.Terveempi ei tarkoita terveellisempää. Terveellinen-sana taas tarkoittaa jotain,joka on terveydelle suotuisaa,terveyttä edistävää jne. Esimerkkejä: terveellinen ruokavalio,on terveellistä levätä aterioinnin jälkeen jne.
Vanha kunnon suomen kielen taitaja E.N.Setälä opetti näitä asioita oppikirjassaan verbeineen,substantiiveineen,sijamuotoineen,taivutuksineen ja adjektiiveineen kaikkineen.Kirjan opit olivat meille koululaisille tuikitärkeitä myöhempää elämää varten.Meille olisi ehkä ollut hyvinkin terveellistä seurata opetusta tarkemmin kuin sen teimme.
Mitä tulee terve-sanan komparatiiviin vielä,sehän on,kuten kaikki tiedämme adjektiivin vertailuaste.Tässä tapauksessa "terveempi". Synonyymi sen kanssa on "sairaudettomampi" eli vähemmän sairas.Kun toivotetaan kaikkea hyvää matkalle kohti terveempää elämää,se sanotaan ihmiselle,joka on läpikäynyt vakavan sairauden ja on jo menossa parempaan suuntaan jätettyään taakseen pahimman,mistä sairaus sai alkunsa.Tosin terveelliset elämäntavat voivat joissakin tapauksissa edesauttaa kulkua kohti terveempää elämää.
On muitakin väärin käytettyjä sanoja mm. "viihtyisyys" ja "viihtyvyys". Nekään eivät ole samatarkoituksellisia.Me ihmiset viihdymme ympäristössä,joka on viihtyisää. Sanojen oikein kirjoittamisen mestari Rauni Vornanen on aikoinaan toivonut viihtyvyys-sanan heitettäväksi romukoppaan.Sen tilalla käytettäisiin mieluummin sanaa "viihtyminen".Hän on myös teilannut sanan "rangaistustoimenpide".Pitäisi sanoa "rankaisutoimenpide",joka tarkoittaa rangaistusta. "Rangaistustoimenpiteessä" on ikään kuin tårta på tårta,kuten ruotsiksi sanotaan. Sitten on vielä "loppu" ja "loppunut".Loppu-sana on substantiivi ja se on alku-sanan vastakohta. Hyvin usein kuulemme "se on nyt loppu",kun pitäisi kertoa jonkun asian tai esineen "loppuneen" tai olevan "lopussa".Vornanen heittää esimerkin: näytäntö on jo alku,vai onko se jo loppu. Kuulostaa aikamoisen hölmöltä.
Tämä suomen kielen "oppitunti" sai alkunsa eräästä pienestä episodista,joka kohdalleni osui.Minusta sanojen kanssa on oltava tarkka,että ne kirjoitetaan ja myös ymmärretään oikein välttyäksemme väärinkäsityksiltä.En väitä ollenkaan oman suomen kieleni olevan virheetöntä.Yritystä on kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti