Tyhjien pullojen kerääminen veronalaiseksi tuloksi.Tästä riehaannuttiin,vaikka verottaja nimenomaan on maininnut,että ei ryhdy peräänkuuluttamaan (ja miten?) kerääjien tienistejä.Sitten Etelä-Savon verotoimistosta älähdettiin,että tulot on kerrottava veroilmoituksessa ja siitä nousi lisäkohua.Oliko nyt sitten näin vallan määrätty tekemään? Vai oliko juttu lehtimiehen provokaatiota? Vielä kerran: miten näitä tuloja sitten vahdittaisiin? Seisooko jokaisessa puistossa juhlinnan jälkeen verotoimiston tarkastaja tai peräti pullonpalautuskoneen ääressä mittailemassa palautusmääriä,mikä kuuluisi vain omaan talouteen ja mikä taas turuilta ja toreilta kerättyä? Huhhei,ei tämmöistä voi kontrolloida.Ja kun päällepäätteeksi verottaja on luvannut,ettei moiseen edes ryhdy. Miksi siis protestoidaan? Joskus voisi olla kunnonkin syytä nousta barrikadeille!
Eilen oli Stockmannilla hiljainen hetki Norjan uhreille.Tasan kello yksi minuutiksi hiljennyimme.Satuimme olemaan pesuaineosastolla.Puoliso ei tosin tajunnut miksi asiakkaat sekä myyjät jähmettyivät paikoilleen,vaikka kuulutus oli sen kertonut.Oli niin hiljaista,että kuului aivan selvästi,kun puoliso söi kuormasta luumua.Silti ajatuksiini nousi se kauheus,mitä Norjassa oli viime viikolla saatu kokea.Mitä ihmettä tämmöisen tappajakaverin päässä oikein liikkuu? Ei kai hän tosissaan ajattele muuttavansa yhteiskuntaa mieleisekseen viemällä hengen aivan viattomilta kansalaisilta? Ja jos motiivina oli surmata maan entinen pääministeri,joka oli jo leiristä poistunut,niin miksi ampua muita ihmisiä? Murhaajan biologinen isä on sanonut,että hänen poikansa olisi pitänyt riistää henki itseltään jo ennen näitä hirmutekoja.Se oli paljon sanottu,mutta näin olisi ollut parempi.Omaiset olisivat voineet rehellisesti surra.Nyt siihen sekoittuu häpeää ja kauhua.
No,kaikesta huolimatta tänäänkin paistaa kirkas aurinko ja kesää vielä riittää tovi.Loma jo monilla takana päin ja joillakin onnellisilla edessä.Kaupungilla ihmiset ja liikenne lisääntynyt.Kielii kotikonnuille saapumisesta Helsingissä.Inva-autommekin juuttui ruuhkaan mennessä.Lyhyt matka kesti arvaamattoman kauan.Esplanadilla katselin täysinäisiä terasseja -hiukan kateellisena.Siunaantuisiko minulle vielä nyt kesällä hetki piipahtaa kahville tai lasilliselle? Tietysti puolison kanssa voi mennä,mutta hyvät hyssykät,eihän se nyt sama asia ole! Minullahan on niin paljon hommaa miehen kanssa,että nautinto omalta kohdaltani kaikkoaa taivaan tuuliin.Oma fiilis pitäisi olla joviaalia sorttia,rauha langennut kaiken hektisyyden ylle.Pitäisi saada istua onnellisena hetken ja katsella ohikulkijoiden jatkuvaa virtaa.Miehen kanssa on erilaista,aivan erilaista.Kyllä,kyllä minä saan olla itsekäs.
"Vain Hän voi juoksullemme määrän panna.
Suur-aikeita siis mieless´ älä kanna!
Vain minkä kestät,ota taakakses,
sill´loppu onhan:mene,mennä anna."
(Omar Khaijam)
Tämän Teltantekijän lauselmia-kirjan vuodelta 1929,josta tämäkin säe on, on isäni,joka ei silloin vielä isäni ollut,antanut 20.4.1936 äidilleni,joka ei äitini vielä silloin ollut. Vasta melkein aikuisena otin kirjan hyllystä ja tutustuin näihin epigrammeihin (rubaijat). Ja tykästyin.Onhan runoilijan tausta 900 vuoden takaista jossakin Bagdadin Tuhannen ja yhden yön-satujen mailla.Suureksi Viisaaksi kutsutun runoilija-matemaatikon ammatti ei suinkaan teltantekijä ollut,vaikka teltantekijän säkeistä
puhutaan monille kielille käännetyissä teoksissa.
Omar Khaijam,persialainen,kuoli tiettävästi vuonna 1123. Hänen haudastaankin lauletaan.
"Se hauta on aikoinaan sijainnut Hiran hautapaikalla Nishapurissa,nyt se on jäljellä vain tarussa.Sen ylle on kuihtunut monen puun kauneus ja satanut vuosisatojen tomu.Mutta siinä tomuksi tulleen runoilijan säkeitten kauneus ei ole kuihtunut eivätkä niissä etsijähengen kysymykset,epäilyt ja ajatukset kuivuneet tomuksi."
Toivo Lyy vuonna 1928 suomensi Omar Khaijamin Teltantekijän Nissilän Rahaniemessä ystäviensä ystävällisessä hoivassa,kuten Lyy itse kertoo.Hän mainitsee myös kieltolain yhdistäen sen Omar Khaijamin ylistyksiin viinistä ja humalasta. "Näin kieltolakimaassa on ehkä otollisinta todeta,ettei hänen epigrammeistaan ole syytä toisessa leirissä enempää vihastua kuin toisessa ihastua.Sillä niin rypälemehun ymmärtäjä kuin Omar on ollutkin,merkitsee "viini" hyvin usein hänen runoissaan vain henkeä,ajatusta,sen vapautta tms. ja "humala" hengen innoitusta,totuuden etsijän ekstaasia."
"Elämän ihmeellinen karavaani katoo,raukeaa.
Sa tartu hetkeen! Se poissa on,kun jousi laukeaa!
Vain nautinto on päiviemme pelastus,oi juomanlaskija!
Siis maljat täyteen taas! Yön synkkä syli kohta aukeaa."
Kippis! Skål!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti