Minusta on tullut näemmä iltakirjoittaja tai sitten ilta- ja aamukirjoittaja.Illat tuntuvat sopivan hyvin,kunhan olen saanut puolison nukkumaan.Aamuisin hän on levoton aamukahvin jälkeen ja minun on oltava selvillä,missä menee ja mitä tekee.Siinä voi innoitus hävitä.
Kaupungilla tänään,mutta parturi jäi tuonnemmaksi,jos tämä nyt ketään kiinnostaa.Maailmanmatkaajaystäväni,ex-leikkaussalihoitaja, ehdotti eilen,että ostaisin tätä litse diagnosoimaani ishiasta varten kylmägeelipussin.Tähän asti olen kehunut mitenkä valtavan hyvää lämmin tekee.Notkistaa kuumassa suihkussakin koko ihmisen ja särky häipynyt lattiaritilästä putkiston uumeniin.No,kokeilinpa kylmää tänään.Ei se pahaa tehnyt,mutta en osaa vielä sanoa,vaikka ystäväni sekä pussinkylkisuosituksen mukaisesti makasin pussin päällä puoli tuntia.
Siihen se ei ainakaan auttanut,että olisin välttynyt hermostumasta Teeman ohjelmasta "Maan päivä". Päin helvettiähän tässä ihmiskunta Telluksellaan menee.No,minäkin paasannut omassa vähäpätöisyydessäni,että paskaanhan me tukehdumme aikaa myöten,kun ei ole enää paikkaa,minne kaikki kuona kipattaisiin.Ihmisiä vallan liikaa,joka tätä kuonaa tuottaa ja koko ajan sikiää lisää,vaikka joitakin kuolee alta pois.Lehdessä luki juuri,mitenkä sademetsiä kaadetaan entistäkin hurjempaan tahtiin.Hedelmät,marjat,juurekset,kaikki ruoka (ehkä luomua paitsi) kyllästetään kemikaleilla,että säilyisivät kauan syötävässä kunnossa.Jokuhan oli kokeillut omenan kanssa.Se kukoisti,kukoisti ja kukoisti keittiön pöydällä viikosta toiseen,kuukauden ja alun toistakin.Aina yhtä herkullisen näköisenä ja punaposkisena omppuna.Mutta sitten se jumalan kiitos rypistyi,homehtui,kutistui ja kuolikin pois keittiön pöydällä.Se näytti lopultakin luonnolliselta oikealta kunnon omenalta.Mitä kaikkea me maaruumme joudummekaan panemaan elämämme aikana? Mitä se kaikki vaikuttaa meihin?
Rachel Carsonin kirja "Äänetön kevät" ilmestyi 1962.Luin sen joskus niihin aikoihin ja sitten myöhemminkin.Aina yhtä lailla vihaisena ja karvat pörhöllään ihmisen tyhmyydestä.Lintujen laulu vaimennut,eläimiä ei ollut,eikä paljon muutakaan.Ihminen oli syönyt kaiken syötäväksi kelpaavan ja katseli jo naapuriaan himokkaasti.Tätä viimeksi mainittua ei kirjassa ollut,mutta hiljaista oli maapallolla.Itkin ja luin.Olemmeko viisastuneet? No,jotain on tehty.Carsonin kirja lopetti DDT:n käytön.Tehtaiden piippusauhuttelut ovat kuulemma kontrollissa.Eikä lakien mukaisesti jätevesiä saa sinällään päästää vesistöihin.Siis "lakien mukaisesti".Kaikkia maailman jokia ei ole padottu,eläimiä on rauhoitettu.On,mutta aasialaiset haluavat pitää potenssinsa reilassa ja siihen kuulemma auttaa sarvikuononsarvijauhe.Ja sarvia saa salametsästyksellä,samoin kun elefantit menettävät syöksyhampaansa,että jossain päin maailmaa taiteilija pääsee vuolemaan norsunluutaidetta.Kysynnän ja tarjonnan laki.
Ihminen tarvitsee tulta ja tuli ei pala ilman puuta.Polttopuuta on tarvittu ja tarvitaan yhä.Niin ja tarvitseehan ihminen ympärilleen huonekaluja.Kaukaisten metsien puut vaan nurin,poikki ja pinoon.Euroopasta aikoinaan hävisi metsiä pahimpaan laivanrakennusaikaan,kun oli äkätty vedet kelvollisina kulkuväylinä.Kaisla ei pitkille matkoille kelvannut,vaikka norjalainen Thor Heyerdahl yritti väittää muuta.Rakensi itselleen tämmöisen heppoisen oloisen kulkupelin ja pääsi kyllä silläkin matkailemaan,niin että jotain tuli todistettua.Parempana on kyllä aina pidetty sitä logiikkaa,että laivat puuta ja miehet rautaa.Tänä päivänä laivateollisuus vannoo menopeleissä raudan nimeen.Meripoikien raudasta en tiedä.Olisivatko jotkut lällymmästä materiaalista? Kun 1912 olivat ennen matkustajia pyrkimässä pelastusveneisiin Titanicin kamppaillessa elämästään yöllisellä merellä.
No,minä en usko ihmiskunnan pääsevän ikinä pinteestään,vaan kun kaiken aikaa surutta tuhlaamme luontoa,niin paskanen loppuhan siitä tulee.Tämä on vissi asia,sanokaa mun sanoneen.Ihmisiä toisen maailmansodan aikana tappaneiden atomipommien jälkikaikuja on vieläkin maailmassa.Erilaiset kulkuvälineet tupruttavat yhtä sun toista peräpäästään ja olen varma,että sunnuntaiveneilijä pissii joskus mereen.Kaikkien tuntema ranskalainen tutkija Jacques Cousteau oli merien kaikkinaisesta kunnosta huolissaan ja saikin ihmiset heräämään siltä osin hiukan.Hänen poikansa kulkee isänsä viitoittamaa tietä tehden meille tiettäväksi merien puhtauden tärkeydestä ja siinä elävien eläimien olemassaolon jatkuvuuden tarpeellisuudesta.
Minä en tule näkemään ihmisen itse aiheuttamaa maailmanloppua,mutta tulevat sukupolvet saavat nähdä.Meitä on liikaa ja kaikkea yltäkylläisyyttä on liikaa,teknologiaa liikaa,kemikaleja liikaa,välinpitämättömyyttä ja pahuutta liikaa.Nykyisestä hyvinvoinnista tulee pahoinvointia.Maailma kuolee.The End.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti