Olen hetki sitten noussut aamukavipöydästä ja palaan siihen asiaan heti näin aluksi.Silloin tällöin ostettuani ihan tavallisen ranskanleivän ajaudun mielikuvissani kauaksi lapsuuteen ja silloiselle Meilahdenkadulle isovanhempieni kotiin.Mamma oli vannoutunut Elannon jäsen ja Elannon leivän kannattaja.Niinpä siellä oli aina ei ranskanleipää,vaan polakkaa kahvin kanssa.Siihen pantiin voita päälle ja ehkä juustoviipalekin.Yhdistelmä passasi ja maistui kahvin kanssa makoisalta.Näin se tekee yhä,vaikka polakan tilalla onkin ranskis.Meillä oli tänään.Kotimainen leipä ja kotimainen juusto.Nannaa.No,kahvi oli kyllä jostain muualta,mutta maito taas Suomen niittyheinää syöneestä lihavasta lehmästä.
Tätä äskeistä nautintoa paitsi viimepäivät ovat menneet hiukan penkin alle.Olen jo pari viikkoa potenut vanhaa ja ilkeää vaivaani jonkunlaista hermosärkyä vasemmalla puolellani selästä jalkapohjaan asti.Nyt ollut entistäkin kiukkuisempaa.Särkypilleriä vaan maaruun ja jokapäiväiset askareet sun muut ovat suttaantuneet -tosin heikoimmalla tavalla.
Olin vienyt puolison makuuhaavastaan lääkäriin,kun haavahoitaja puhelimessa ehdotti.Tapaamme hänet huomenna lisäksi.Lääkäri kirjoitti lähetteen laboratorioon bakteeritutkimusta varten sekä toisen satsin antibioottia puolisolle ja väitti ettei ole koskaan mieheni makuuhaavan kaltaista nähnyt.No,onhan siinä tällä haavaa katsomistakin.Haavassa.Sitten lääkäri,joka ei ollut "omamme" (lomalla) katseli minua oikeastaan ensimmäisen kerran suoraan silmiin ja kysyi melkein todeten "onhan teillä kotiapu?" Vastasin kieltävästi ja jäin miettimään näytänkö tavallistakin vanhemmalta,jotenkin saamattomalta tai olemuksessani jokin muu kielimässä väsymyksestä? Tohtori jatkoi,että meille ilman muuta kuuluisi kotiapu.Myönsin asian siltä osin.Tämän jälkeen kysyin vuorostani,jos tohtori tietää tämän päivän kotiapujen toimenkuvan? Kun vastasi mitä kaikkea kuvitteli kuuluvan kotiavun tehtäviin,oikaisin korkeasti oppinutta lääkäriä,jonka ovessa luki vielä "erikoislääkäri",mitä kotiapu nykyisin voi/saa tehdä ja mitä taas ei.Jälkimmäisiä on enemmän.Hän tulee,käy mahdollisesti kaupassa,manaa kiirettään,heittää ostokset jääkaappiin,tarkistaa "autettavien" päällisen kunnon eli että hengittävät ja painaa oven kiinni lähtiessään.Lääkäri näytti hämmästyneeltä.Se puheenaihe oli käsitelty.
Kotona mietin asiaa.Totta on,että kunnallinen kotiapu toimii juuri näin kertomallani tavalla.Toista oli vanhempieni aikaan viime vuosisadalla.Silloin kotiapu oli nimensä mukaisesti kotiapu.Hän kävi ruokakaupassa,apteekissa,pesulassa jne.Valmisti ruuan,rupatteli ja kaiken tämän ohessa siivosi kotiapua saavan kodin päällisin puolin.Aikaa oli varattu kaikkeen tähän.Mennessään hän vei vielä roskat. Tämä on oikeaa kotiapua!
Meillä ei kaupunginosassamme ole edes kunnon ruokakauppaa.Ainakaan sellaista,joka täyttää minun vaatimukseni.Onhan siellä jokunen muovipakkauksessa oleva lihakimpale,samoin leikkeleitä,leipää,tavanomaiset voit ja margariinit,joitakin hillopurkkeja ja ketsuppia jne.Joskus ovat Nessu-nenäliinat lopussa,samoin talouspaperierä saapumatta tai kysymäni tuote ei kuulu tämän kauppaketjun valikoimiin. Lähtisikö meidän kotiapumme Herkkuun ostoksille? Tuskin,kun aika ei riitä.Imuroisiko hän hiukan meillä? Se ei kuulu heidän tehtäviinsä.Viekö roskia? Sekään ei nykyisin kuulu? Laittaako ruuan? Ei,siihen menee liikaa aikaa.Mutta hän tarjoutuu juoksemaan tähän pienivalikoimaseen lähikauppaan ostamaan rypsiporsaan paistovalmiita viipaleita pakkauksessa,jotka sitten saan itse valmistaa.Kun tulee takaisin,onkin meille kuuluva aika päättynyt ja pitää kiiruhtaa "auttamaan" seuraavaa kotia.Tämmöistä kotiapua minä en tarvitse! No,yksityisellä sektorilla ja rahalla saa.Tämän tiedän ja se onkin harkinnassa.Pitäisi nimittäin saada ikkunat pestyksi.
Kunnallisen kotiavun muuttuminen varsinaisesta kotiavusta pikaiseen piipahtamiseen ja hengittämisen tarkistukseen,on näitä säästöhommia kunnilla.Siivousapua toki saa,mutta eri maksusta.Ulkoiluttaminenkin on mahdollista,kunhan maksaa.Autettavan peseminen kyllä kuuluu jollekulle,mutta en tiedä,onko kotiavun vai kotisairaanhoidon piirissä.Meille vielä toistaiseksi kotiapu on siis turhaa.Tuntuisi aika absurdilta koko apu meidän kohdallamme,kun liikumme itse omin voimin päivittäin milloin missäkin ja minä vielä jaksan lykkiä pyörätuolia,pitää kodin kutakuinkin putsissa kuin myös puolisoni kiitettävästi puleerattuna.Mutta aiemmin esille heittämäni ajatukset Tukholman tai Tallinnan matkasta olen päättänyt antaa olla toteutumatta.Luulisin.
Kerron vielä senkin ja nostamatta sen kummemmin omaa häntääni,että kotiavun kysyminen lääkärilläkin liittyi ehkä siihen,että ihmisillä,vierailla ja tutummillakin,on käsitys,ettemme liiku missään kodin ulkopuolella ja avun tarve kotona on huutava.Kun mainitsen elämisemme tavoista,monet näyttävät epäuskoisilta.Useat apua tarvitsevat asuvat yksin tai kanssa-asuja,vaikka omaishoitaja olisikin, ei kykene auttamaan sata prosenttisesti.Ja tämä on ongelma.Useinhan nämä ihmiset ovat iäkkäitä,myös omaishoitajat (meidän ikäisiämme ja vanhempia).Minä,peppar peppar,olen kiitollinen,että olen näinkin hyvässä sekä fyysisessä että psyykisessä kunnossa,että kykenen/haluan/viitsin täyttää kaikin puolin omaishoitajan ja kodin vaatimat velvollisuudet.Tämä on asia,josta muistan kiittää terveisteni ohella Yläkertaa.Uskon johonkin korkeampaan,sanottakoon vaikka Jumalaksi.Palaan kotiapukeskusteluun,kun sen aika koittaa.
Hieno poutapäivä tulossa eli ei siis muuta kuin "ylös,ulos ja lenkille".Tämä oli aikonaan radion Aamukahvi-lähetyksen juontajan edesmenneen Niilo Tarvajärven loppukaneetti ohjelmalleen.Tänään myös minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti