Nonnih,nyt aletaan vihdoinkin ainakin teoriassa tehdä jotain sille hillittömälle roskaamiselle,joka helsinkiläisille on viime vuosien aikana tullut tavaksi.Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tahtoo kaupungille rikemaksuoikeuden.Sakkoa vaan hänelle,joka viskaa tyhjän karkkipussin,kaljatölkin,jätskipaperin tai niistetyn paperinenäliinan muualle kuin näille tarkoitettuun paikkaan,jota roskikseksi kutsutaan.Monelle vallan käsittämättömän vieras paikka! Maailmalla on Helsinkiä suurempia kaupunkeja,joissa rikesakko on ollut voimassa jo kauan.Tietenkään ei voi jokaisen ihmisen perässä sakkolapun kirjoittaja kulkea,mutta nähdessään kynä vaan suhisemaan ja aikanaan eurot vaihtavat omistajaa.
Juuri eilen roskia viedessäni jäin rupattelemaan alakerran eläinlääkärin kanssa ja muistelimme aikoja taloon muutettuamme,mitenkä ihmiset olivat vielä silloin erilaisia.Välitettiin siisteydestä,puhallettiin yhteiseen hiileen osallistumalla sankoin joukoin talkoisiin ja silloinen yhteiselo oli nykyistä paljon tiiviimpää.Minä vielä jaksan pauhata tupakantumpeista pihalla,mutta talossa kauemmin asunut eläinlääkäri on antanut periksi.Minä oletan yhä ja toivon,odotan ihmisten käyttäytymisen muuttuvan.Lienee kuitenkin turhaa,sillä asenteet ovat muuttuneet,ei saarnat eivätkä paheksumiset auta.Yleinen välinpitänmättömyys kaikkea kohtaan on kasvanut mittaan arvaamattomaan.Jospa nyt,jos kaupungin rikesakkoidea saa tuulta purjeisiinsa,myös omilla pihoilla ja lähiympäristössä havahdutaan pitämään siisteydestä parempaa huolta.Jotenkin tämän asian suhteen mielessäni pessimismi kuitenkin nostaa päätään.Joku on sanonut: toivossa on hyvä elää.Ehkä seuraavan elämän ihmiset...
Elokuuta mennään.Kyllä kesä aina vikkelästi on ohi ja kun sitä niin kovasti aina odotetaan.Tulee,on hetken ja katoaa.Vaikka hellettä on piisannut ja minäkin asiasta marmatan,niin onhan se tietysti mukavampaa kuin rämpiä talvipakkasella nietoksissa.On toki.Syksykin voi olla viehättävää.Muistan mökkiaikojen syksyjä.Sienestämistä,puolukoitten keräämistä,luonnon talviunille valmistumisen katselemista,värejä puissa ja pensaissa,kuulakkaat aamut ja ensimmäiset yöpakkaset.Rännin alla tynnyrin vedenpinta ohuessa jäässä,kylmän jähmettämä mehiläinen odottamassa kangistuneen olemuksensa lämpenemistä.Kärpänen keinahtelee ikkunalasissa jo puolittain talvihorroksessa.Punatulkut lintulaudalla,maahan varisseet puiden lehdet kahisevat niille astuessa.Villatakit kovassa käytössä,kumisaappaat oven suussa kuistilla.Ikuinen tuli takassa,sähköliesi antaa tilaa puuhellan käytölle.Lämmin leviää kilpaa kahvin tuoksun kanssa.Nämä olivat hyviä syksyjä.Olivathan ne.
Saima Harmaja kirjoitti runon "Suven mentyä".Siitä tässä yksi säe.
"Jos suljen silmäni ja kuuntelen,
soi vielä linnunlaulu kultasuinen,
ja loistossansa tuomi toukokuinen
jäi sydämeeni,sinne juurtuen.
Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,
ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,
ja yli järven kylmenneen ja harmaan
etäältä kurkiparvi kiiruhtaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti