Kello on kuusi ja uutta aamua mennään.Heräsin yllättäen ja kun selkäkään ei temppuillut,nousin ylös ja lähdin huoneesta toiseen.Luin Kari Rydmanin blogin hänen ottaessaan kantaa dosentti Taru Leppäsen kirjoitukseen HS:ssa.Leppänen väittää mm. isänmaallisissa ja maakuntalauluissa olevan vihapuheen merkkejä.Taidammeko olla menossa yliampuvaan suuntaan näissä rasismi- ja vihapuheissa,kun näitä aineksia halutaan nähdä aivan kaikessa?
Kerron tässä hiljattain omakohtaisen kokemuksen.Naapurihuoneistoa remontoidaan.Rappukäytävän lattia oli eräänä päivänä monen millin paksuisessa pölykerroksessa,myös meille tuleva alue sekä ovemme edusta.Kannoin kengänpohjissani sekä pyörätuolin pyörissä osan sisälle,josta asiasta en pitänyt.Oltiinko remontin tiimmellyksessä pidetty ovea auki ja hiontapöly päässyt laskeutumaan rappuun? Napisin asiasta miehille.Vanhempi sanoi jotain,josta en saanut selvää.Hän kysyi ymmärränkö? Vastasin etten ymmärrä.Kaveri jatkoi kysymällä,olenko rasisti? Tämän ymmärsin.Mitäs ihmettä sillä oli sen kanssa tekemistä,etten saanut selvää hänen puheestaan? Oliko ulkomaalainen? Sitä en ollut huomannut niin vähästä ulosannista.Mies yltyi kiivaaksi ja uhkasi hankkia poliisin minua pidättämään "rasismistani". Heilutti matkapuhelintaan ja väitti sen olevan puheen tallennuslaitteen.Suljin oveni.Myöhemmin menin ensin lakaisemaan paksumman pölyn meille tulevasta alueesta ja pyyhin sen lopuksi kostealla.Rasisti kun olen.
On ilmeisen muodikasta nähdä ja kuulla vihapuhetta aivan kaikessa.Kohta emme voi avata ollenkaan suutamme puhetarkoituksessa,koska sanomme mitä tahansa,käännetään se nurin ja nähdään päinvastaisena.Rydman sanookin,että jos kehumme jotain omaamme hyväksi,se sitten tarkoittaa,että muu on pahaa.Suomen luonto on kaunis = muitten maitten rumaa.Hyi,vihaa!
SK:n kolumnisti ja Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kirjoittaa jälleen asiaa.Hän kaipaa Suomeen suomalaisia kahviloita,ei kopioita jostain muualta.Hän miettii,missä kahviloiden suomalaiset pullat ja niiden tuoksut? Miksi ei saa suomalaista kosteaa täytekakkua,kuten "lapsena mummolassa". Tämä on aivan totta.Sekä kahviloiden että leivonnaiskauppojen valikoima on kansainvälistynyt,nimet yleensä ranskalaisia,joita ei likikään kaikki suomalaiset osaa lausua.Ennen oli piirakoita,nyt ne ovat quisheja. Moussekakkuja ja mousseleivoksia moneen lähtöön,mutta harvemmin vanhoja suomalaisia marjoilla ja kermavaahdolla peitettyjä kerrosleivoksia,joita oli minunkin lapsuudessani.Croisantit vallanneet alaa voipullilta ja tavalliselta pakkopullalta.Petäistö suree myös oikeiden voileipien hävikkiä kahviloissa.Nykyisin on täytettyjä croisantteja ja sämpylöitä,patonkeja ja kolmioleipiä,mutta rehellinen voileipä puuttuu.No,on niitä kukkuroilleen asti kauniita asetelmia,jotka pursuavat katkarapuja,majoneesia,keitettyä kananmunaa tai muuta runsasta leivän päällä.Mutta se tavallinen! Hän kapinoi sitäkin vastaan,ettei kahviloissa ole tarjolla suomalaisia lättyjä.Joissakin on crepejä,makeita ja suolaisia.
Helena Petäistön ranskalaisystävät haluaisivat Suomessa käydessään nauttia kahvinsa kanssa jotain aitoa suomalaista.Se on kiven takana oleva harvinainen herkku.Kahvilatkin ovat ainakin Helsingissä caféita.Ehkä ajatellaan kansainvälistymistä ja matkailua,että turistikin osaa mennä kahville,kun ulkopuolella lukee café.Ehkä hän todellakin tahtoisi maistella jotain oikein suomalaista,eikä niitä samoja herkkuja kuin kotimaassaan.Petäistö kertoo,miten suurella rytinällä esimerkiksi ruotsalainen lapinleivän leipomo rantautui Ranskaan.Siellä rakastetaan Lapin rieskaa,siis Ruotsin Lapin rieskaa.Miksi joku suomalainen firma ei ehätä apajille suomalaiskansallisen herkun kanssa? Puuttuuko meiltä sittenkin know how?
Voisimme aloittaa tarjoamalla edes täällä suomalaisessa kahvilassa ulkomaisten ohella aitoa kotimaista,muutakin kuin karjalanpiirakoita.Ne kun eivät välttämättä ole ainakaan ranskalaisturistille mikään herkku.Tämän sanoi Helena Petäistö ja hän tietää ranskalaismausta kaiken.
Ehkä sitten kun olen laihtunut somiin mittoihin,kuten eilen vakaasti päätin ja sanani pitää,otan ja teen itse semmoisen aidon suomalaisen pullapohjaisen mustikkapiirakan.En mitään murojuttua tai leivosmaista hienostelua,vaan aitoa ehtaa supisuomalaista piirakkaa.Semmoista kuin mamma teki.Meillä ei ollut mummolaa,eikä mammalakaan olisi sopinut,niin että meillä oli vain "mamman ja papan luona" ja tämä tarkoitti äitini vanhempia.Äidin veljen lapsille mamma oli famu,mutta pappa taas pysyi heillekin pappana.No,joka tapauksessa mustikkapiirakka on mustikkapiirakka,se aito ja suomalainen. Saakohan näin sanoa,vai onko tässäkin jonkinlaista piilotettua vihaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti