Aloin järjestellä "työhuoneeni" kirjahyllyä,joka jo pitkään on vaatinut jonkunlaista systemaattista järjestystä eli paperit ja kirjat erikseen ja jos vielä mahdollista niin aiheittain.Lopetin,kun käteen osui kaksi valokuvaa.Pegasus ja Noddy.
Puolison kanssa tein matkan Kyprokseen,taisi olla vuotta ennen kun hän sairastui.Toimin matkajohtajana kuten niin monesti ennemminkin matkoillamme.Jokaisena päivänä ohjelmaa,ateriointi eri paikoissa,auton vuokraus jne. Niin Kyproksessakin.Eräänä päivänä ajelin Vounin kylään.Olin kuullut siellä olevan aasien hoitokodin.Maassa,kuten niin monessa muussakin maassa,on ollut tapana ajaa vanha,työnsä tehnyt aasi mieron tielle tarpeettomana ja hylättynä.Näitä aaseja oli alkanut eräs brittipariskunta kerätä perustamalleen farmille.Ihmisten löydettyä tien varsilla kuljeksivan surullisen oloisen aasin,olivat vieneet sen Vounin kylään,jossa se hoitokodissa sai olla lopun elämäänsä hyvässä hoidossa.Eläinlääkäri tuli tarvittaessa,sillä aaseja ei aina oltu kohdeltu parhaalla mahdollisella tavalla työtehtävissään.
"Friends of the Cyprus Donkey" oli avoinna yleisölle.Sisäänpääsymaksu kattoi osan ylläpitokustannuksista.Naapuritiloilta oli vuokrattu maita,naapurien anteliaisuus aasien ruuan suhteen helpotti myös farmin pitoa.Pieni kauppa antoi lisätuloa vierailijoiden ostaessa kaikkea mahdollista aaseihin liittyvää.Minä ostin kahvimukeja,joiden kyljissä on aaseista kuvia.Aaseja voi adoptoida ja tämän me teimme.Maksoimme vuoden ensin ja toisen Suomesta käsin.Olimme saaneet "kasvateiksi" kaksi aasia,Pegasuksen ja Noddyn.Saimme postia farmilta,meille kerrottiin pieniä tapahtumia aasien elämästä.Parinkymmenen sivun mittainen lehti ilmestyi kaksi kertaa vuodessa.Näin pysyimme mukana parisen vuotta.Tämän ajan jälkeisistä asioista en tiedä mitään.Puolison sairaus lopahdutti niin monta suunnitelmaa,myös Pegasuksen ja Noddyn ylläpidon.En tiedä sitäkään,onko farmi pystyssä ja jos ei,minne kaikki ne jo silloin toista sataa aasia joutuivat.Onhan aikaa kulunut jo yli yhdeksän vuotta.
Adoptoidessamme aasit oli Pegasus huonommassa kunnossa,mutta Noddyn korvat eivät olleet lurpallaan,vaan se katseli meitä uteliaana ja virkeänä.Pegasusta sen entinen isäntä oli kohdellut kaltoin ja se näkyi sen silmistä.Varmasti kesti kauan,ennen kuin se alkoi luottaa taas ihmiseen.Pegasus oli työnnetty tielle kuljeksimaan oman onnensa varaan.Se söi mitä löysi,väisteli autoja ja ihmisiä.Sillä oli verinaarmuja ja ruoskan jälkiä kyljissä.Se oli väsynyt,avuton ja tietämätön tulevaisuudestaan.Sateen pieksiessä maata,se etsi suojaa oliivipuitten alta,maisteli ehkä maahan pudonneita oliiveja ja jatkoi sitten lohdutonta matkaansa sateen laannuttua.Sen kohdalle oli osunut pari nuorta kyproslaista,jotka säälivät aasiparkaa ja kuljettivat mukanaan Vouniin.Eläinlääkäri tutki Pegasuksen,se sai ruokaa ja rakkautta,jota farmin omistajilta riitti loputtomiin kutakin eläintä kohtaan.Pegasus pantiin toipumaan kokemuksistaan ja myöhemmin päästettiin muiden joukkoon.Sen elämä,kuten niin monen muunkin farmin asukin,alkoi näyttää valoisammalta ja se alkoi aavistaa saaneensa onnellisemman tulevaisuuden.
Kaikkien farmin aasien ei käynyt yhtä hyvin.Monet olivat tullessaan niin huonossa kunnossa,että eläinlääkärin oli päästettävä tuskista.Omistajarouva kertoi minulle julmaakin julmempia tarinoita,miten Kyproksessa aaseja kohdeltiin,vaikka ne tekivät ahkerasti työtä päivät pitkät suorastaan pelkällä nälkäpalkalla.Kun ikä alkoi näkyä,aasi kompastella pelloilla ja sen käynti oli käynyt hitaammaksi,kyllästyi talonpoika aasiinsa.Riisui sen valjaista,potkaisi takamukseen ja ajoi pois kotoa.Varmastikin aasi kääntyi katsomaan isäntäänsä syytä hänen käyttäytymiseensä ymmärtämättä.
Se painoi päänsä alas ja näki edessään tien.Kumpaan suuntaan? Lähti kulkemaan,kulki päivän ja kulki kaksi,kulki viikon,enemmänkin.Kunnes joku otti sen ja vei Vouniin,jonne päästyään se oli lopen uupunut,ehkä sairaskin ja nälissään.Se alistui kaikkeen,sille oli kaikki yhdentekevää.Muutaman päivän kuluttua se huomasi saavansa näiltä ihmisiltä hoivaa ja huolenpitoa.Sen haavat alkoivat parantua,eikä jalkoja enää särkenyt.Se kuunteli muitten aasien ääniä,tunsi sieraimissaan niitten tuoksun.Sen ruokahalu lisääntyi ja eräänä aamuna se sai liittyä muiden seuraan.Se tiesi tulleensa kotiin.Sen tulevaisuus näytti valoisalta ja näin se sai elää elämänsä loppuun asti onnellisena aasina Friends of the Cyprus Donkey-tilalla lajitoveriensa joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti