Uusi huomen hyvin nukutun yön jälkeen.Eilisehtoon kiukkukin laantunut,mutta hämmästys pöydän luvatta viemisyrityksestä jäi.Pöydässä ja penkeissä on mahdollisuus niitata ne alustaansa kiinni.Sitä ei ole tehty.Olisi pitänyt.Olen nyt kahden vaiheilla,otanko puheeksi isännöitsijän kanssa,että hän harkitsisi maahan kiinnittämisen mahdollisuutta,ettei vastaavaa luvatta viemistä pääsisi tapahtumaan.Muutenkin niitä kaadetaan,kun pitää näyttää kaatamisen osaamista.Se on sitä suomalaista miehuullisuutta.
Tällä viikolla ohjelmaa miehellä ja minulla.Puoliso pääsee ainakin parturiin.Herkussa pitää käydä samoin torilla.On muutakin toimitettavaa ja loppuviikon tuuraajapäivänä minulla on kampaaja.Tähän tapaan tätä elokuun viimeistä koko viikkoa mennään.Sen jälkeen kolme päivää ja humahdetaan syyskuun puolelle.Hertsileijaa mitenkä nopeasti tämäkin kesä meni! Tuskin kissan ehti sanoa.
Mitä jäi käteen? Muisto hirmuisista helteistä,Norjan ihmissurmatragediasta ja siitäkin,että Suomen vielä istuvalla presidentillä oli viimeinen kesä Kultarannassa.Seuraavana siellä pasteeraileekin toivon mukaan Sauli Niinistö.Vaikka vahvaksi kilpailijaksi ilmaantuikin Paavo Lipponen sekoittamaan hiukan päivänselvää kuviota presidenttiottelussa.Niihin muihin kun ei meikämamma oikein usko.Jospa jostain laukkaakin areenalle vielä se kuuluisa musta hevonen?
Sukututkijan loppuvuosi-blogin kirjoittaja Kaisa Kyläkoski jälleen mainitsee pari minun kirjoitustani blogissaan muiden "kaapattujen" ohella.Kiitos.Tuntuu aina hyvältä tämmöinen "mainos". Kyläkosken oma blogi on mielenkiintoista luettavaa.Siinä on vanhojen kuvien ohella mainioita kurkisteluja menneeseen aikaan,ihmisiin ja tapahtumiin.Jään joskus vilpittömästi ihmettelemään,miten ja mistä kaikkialta hän aineistonsa löytää,kun tuntuvat olevan ennen näkemätöntä ja unohdettuakin materiaalia historian aarnioissa.
Nyt on Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen varma Guggenheim-museon tulosta Helsinkiin.Tämä olisi totta vuonna 2018.Tietää paikankin ja se on kuin onkin Katajanokka.Siitä vaan rahankeruuseen,että saadaan lysti maksetuksi.Tämän jälkeen räknätään,oliko vaiva kaiken väärti,tuleeko voittoa vai saammeko takkiin. Ja voi sitä mitä-minä-sanoin-polemiikkia,jos kaikki ei menekään laskelmien mukaan.Kaikki uusi meitä aina pelottaa,nostamme pessimismin esille,jossittelemme,emmekä usko.Sen sijaan kun ajattelisimme toiveikkaan myötämielisesti ja lopettaisimme kielteisen ajattelutavan.
Eilen televisiossa oli San Franciscon sillan alkuasetelmista dokumentti.Siltaa pidettiin turhana vouhotuksena,sitä ei kukaan käytä ja jos ei muuta niin ainakin katkeaa kovissa tuulissa. San Franciscon lahden ylittävä yli 2.7km pitkä silta valmistui 1937 ja uhmaa yhä trafiikin paljoutta kuin myös sääolosuhteita.Golden Gate-silta on saanut nimekseen "Bridge that couldn´t be built" ja se on nähtävyys yhtenä nykyajan ihmeenä,kuten pyramidit ja riippuvat puutarhat muinoin.
Ehkä helsinkiläiset saavat ihailla vielä kaikesta vastustuksesta huolimatta Guggenheim-museotaan joidenkin vuosikymmenten jälkeenkin ja suomalaiset hyrisevät tyytyväisyyttään,että se tuli rakennettua.Kiitos silloisten peräänantamattomien päättäjien.Jos Guggenheim-museon teokset eivät kaikkia meitä miellytä tai emme ymmärrä,niin tässä on vastikään edesmenneen Arvo Salon terveiset: "Meidän ei pidä pyrkiä tekemään sellaista taidetta,jota työmies ymmärtää,vaan sellainen työmies,joka ymmärtää taidetta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti