Uusi viikko alkoi tänään maanantaina ja ylihuomisen jälkeen kokonainen uusi kuukausi,syyskuu.Ilma viileni,kuten luvattiin,aurinkokin piilossa.Mekkosillaan ei enää pitkiä aikoja mennä viiletetä.Menneenä viikonloppuna jätettiin kokoin ja juhlin haikeat hyvästit kesälle.Elina Vaaran runosta "Mennyt suvi" kuuluu ensimmäinen säkeistö näin:
"Kuin käsi lämmin,suven muisto
mun sydäntäni hyväilee,
vaikk´ auringoton on jo puisto
ja kaikki ilo pakenee,
pois ilo pakenee..."
Syksyn ei välttämättä tarvitse synkkä olla,ainakaan vielä silloin,kun luonto pukeutuu väreihin ruskan kirjoon.Illat tummenevat syksyn edetessä kohti joulun aikaa.Kynttilöitä,romantiikkaa ja sitten joulupuun valot.Lumi peittää maan.Kuten joku runoilija onkin sanonut "Maa vaaleana hohtaa.On ensilumen puhtaus kuin unta".
Minä en ole syksyihminen.Kevät on mun juttu.Mutta rakastan kynttilöiden tulta,niiden suomaa lämpöä ja valoa.Rakastan myös pehmeää syysyötä,kun vielä tarkenee parvekkeella yöpaidassa vilttiin kietoutuneena istua.Sanoa siinä hyvästit monelle asialle,joista on kesän aikana nauttinut.Puut heittäneet lehtensä suurimmaksi osaksi,eikä merellä enää näy valkeaa purjetta,ei moottoriveneilijäkään aaltoja halkomassa,kuten suvella joskus valoisana yönä.Kaikki valmistautuu tulevaan muutokseen.Meri ensimmäiseen ohueen jääpeitteeseen,nurmikko ujoon lumeen.Puut vastaanottamaan valkean hennon vaipan oksilleen.Luonnossa hiljaista odottamista,jonka joskus rikkoo myllertävät syystuulet,trombit saloilla,kaatosateet ja muut syksyn merkit.Viimassa paleltaa.
Lapsena siirryttiin kesäleikkien jälkeen sisäleikkien pariin.Pallottelu ja juokseminen sisällä oli kielletty.Kuvakirjat,nuket,pelit ja myöhemmin seuraleikit olivat syksyn ja talven asioita.Vanhempani näkivät paljon vaivaa ja antoivat aikaa minun viihtymisekseni.He järjestivät lastenjuhlia ollen itse seremoniamestareina.Varsinkin isäni piti lapsista ja hän sai meidät jutuillaan nauramaan.Minulla oli nukkeja monenlaisia,mutta yhtäkään aikuisnukkea ei ollut,vaikka niitäkin oli siihen aikaan.Nuken aikuishahmo ei ole mikään tämän ajan keksintö.Onhan vuonna 1959 debyyttinsä tehneellä Barbiellakin vuosia jo pitkälti takanaan.Aikuisnuken perinteet vieläkin kauempana historiassa 1800-luvulla asti.Ne näyttivät aikuiselta,puettiin muotivaatteisiin,ampiaisvyötärö peitettiin kiristävään kureliiviin vannehameen alla.Nukella nuttura tai muu taidokas kampaus kuten ihmisnaisellakin.
Joskus 1800-luvun loppupuolella nukeista tuli lapsen näköisiä.Markkinoille ilmestyi vauvanukkejakin tyttö- ja poikanukkien joukkoon.Nyt tyttönuket saivat vaatteikseen jo lastenmuodin mukaiset leningit ja poikanuket ajanhenkiset housut.Esiliina kuului tyttönuken varusteisiin kuten myös pitkät hiukset joko leteillä tai vapaina.Polkkatukka oli muotia myöhemmin 1930-luvulla,kuten aikuisilla naisillakin.Minun Sinikallani oli pitkä ruskea tukka,esiliina punaruutuisen mekon päällä ja hän osasi sulkea siniset silmänsä.Oli muitakin nukkeja,mutta Sinikka oli rakkain ja se säilyi ollessani jo naimisissa,kunnes se myytiin nukketohtorin kokoelmiin,joka paransi hänen vasemman kätensä.Entinen kun oli vuosikymmenten saatossa menettänyt peukalon ja ranteessa oli reikä.Sinikka oli ollut jonkun muun pikkutytön ennen kuin sen sain.Isäni löysi sen lehti-ilmoituksen perusteella.Noihin aikoihin oli pulaa monesta asiasta,nukeistakin.Sinikalla oli kauniit ja ilmeikkäät kasvot ja näihin ominaisuuksiin juuri nukketohtori ihastui.Ehkä Sinikka vielä elää jossain uutta elämäänsä.Ikänukkehan se olisi,jos vaikka jo nukkeantiikkia.
Seuraavaksi näin kesän hyvästiksi Helsingin Fölisöniin. Seurasaaren omisti aikoinaan vouti Anders Korppi,kunnes se 1614 yhdistettiin ratsumestari Gert Skytten maihin Meilahdessa.Runsas pari vuosisataa myöhemmin Meilahden kartanon osti Helsingin kaupunki ja antoi vuokralle.Vuokraaja ei ollut kiinnostunut Seurasaaresta ja palautti sen Helsingille joskus 1880-luvun loppupuolella.Tämän jälkeen Seurasaarta kaavailtiin huvilatonteiksi,joita olisi ollut tasan tusina.Nämä vuokrattaisiin kaupunkilaisille.Asiasta ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen,kun ei osattu päättää,annettaisiinko tontit köyhille vai rikkaille kaupunkilaisille.Joten päädyttiin siihen,että saari annettaisiinkin vuonna 1890 Anniskeluyhtiön hallintaan. Siitä tulisi kansanpuisto hiukan Korkeasaaren malliin.Korkeasaari ei alun alkaen ollut eläintarha.Mutta se on jo toinen tarina.
Seurasaaren suosio kasvoi sunnuntairetkeilyn kohteeksi.Mahdollisuus aterioida saaressa oli arkkitehti S.Mieritzin suunnittelemassa ravintolassa.Ulkomuseosta keskusteltiin ja se aiottiin myös toteuttaa.Museon perustajana mainitaan kansatieteellisen museon intendentti A.O.Heikel.Ensimmäiseksi rakennukseksi tuli Niemelän torppa Konginkankaalta vuonna 1909.Nykyään Seuriksessa on kaikki Suomen maakunnat edustettuina rakennusarkkitehtuurisesti.Komea kokonaisuus taloja pihapiirineen,aittoineen ja aitoineen.
Seuriksessa minäkin käynyt lapsesta lähtien,sen metsiköissä kuljeskellut,uimassa ja pyöräilemässäkin,joka oli nuoruuteni aikaan sallittua.Koulu teki retkiä saareen opettajan opastuksella.Näin opimme luontoa konkreettisesti ja sitä myös sen ehdoin kunnioittamaan.Seurasaari on yhä edelleen monen helsinkiläisen sekä turistinkin kävelykohde niin kesällä kuin talvellakin.Sen puut humisevat tuulessa samoin kuin minun lapsuudessani ja käpyjen peittämät polut houkuttelevat kulkemaan tyynesti ja siivolla,joka oli ainakin lapsuuteni aikaan siellä tauluun kirjoitettu sääntö "älä mellasta ja pauhaa,älä riko luonnon rauhaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti