Julkisen sanan neuvosto on suuressa viisaudessaan asiaa pähkäiltyään tullut tulokseen,että persu-nimitys perussuomalaisista on säällinen ja kelpaava,kunhan sanaa käytetään harkiten.Että näin.Minä jaksan sanoa ja kirjoittaa kuitenkin kaikki 16 kirjainta ja olen jättänyt "persun" sanavarastostani.
Intian valtameri saanee syliinsä usalaisen satelliittiromun kunhan se sinne aaltoihin tänään tai huomenissa mätkähtää.Putoamispaikka on näin mittailtu.Suurin pala painaa kuulemma 150kg,muut pienempää sälää.Kaikki kuitenkin aikamoisella vauhdilla,niin kyllä tuntuu,jos hollille sattuu.
Romania ja Bulgaria on meille suuttunut,kun me Hollannin kanssa panimme kampoihin näiden maiden liittymisestä Schengen-sopimuksen piiriin.Pitää siis olla edelleenkin passi,kun tullaan Suomeen turistina tai "turistina". Suomen maine sen kuin kasvaa vastarannankiiskenä.Sen kun.Pyristellään vaan lisää kun kysymyksessä on omat edut.
Jaahas,tänään päivä ja yö maailmassa yhtä pitkät.Huomenista täällä pohjoisessa päivä yötä lyhyempi ja pian eletään kokonaan hämärän mailla.Parvekkeella antaa iloa neljä valkoista callunaa,jotka eilen tuuraajapäivänä raahasin kotiin.Kastelua vaan pakkasten tuloon asti ja sitten se homma tyssätään ja vain katsellaan callunoita,jotka kukoistavat kuivuttuaankin.Yksi pieni tuoli pehmusteineen on enää parvekekalusteista jäljellä ja pian tästäkin tyyny sisälle ja jakkara talvehtimaan.Kaikki muu onkin valmiina vastaanottamaan kaiken sen mikä talveen kuuluu.Lumituiskut kuitenkin pysyvät lasien takana.
Olen jotenkin sisäisesti lässähtänyt.Syksykö aikaan saanut,en tiedä.Eilen muistin ykskaks luvanneeni jo aikoja sitten soittaa Hepille ja sopia meille tuleminen.Soitin,mutta lykkäsin kutsua tapahtuvaksi tuonnenpana,joka tapauksessa ennen hänen Turkin matkaansa.Alkaa marraskuussa ja päättyy joskus huhtikuussa.Kun meillä sataa paksusti lunta,niin Alanyaa häiritsevät reippaat vesisateet.Silloin lämpöasteet ovat alle kahdenkymmenen.Onhan se vallan kauheeta että noin kalsaa! Mutta auringon paisteessa taas on vallan rannalla makoilun meininkiä kuin meillä täällä menneenä hellekesänä. Päälle päätteeksi vielä turkkilaisten lämmin ihmismieli,vieraanvaraisuus tuikitärkeitä turisteja kohtaan.Kun ei ole enää varsinaista turistisesonkiakaan,niin on hyvä pasteerailla basaareissa ja nähtävyyksiä ilman tungosta ihailemassa.Hepi kyllä tuntee jo Alanyan läpikotaisin siellä useaankin kertaan kuukausia olleena aiemminkin.
Turkkilainen ystävä vie maaseutuakin tutkailemaan vuorten serpentiiniteille.Evästän Hepiä varoituksen sanoin: älä siellä naimisiin mene. Vaikka mitenkä on nyt auvoista,niin kulttuurierot ovat iso ero.Ja islamilainen mies eri maata kuin kotoinen jörrikkä,joka ei kylläkään puhu eikä pussaa,mutta naista arvostaa eri lailla,ei alista,määräile omien tapojensa mukaiseksi,antaa tilaa.Niin monta murheellista tarinaa on länsimaisella naisella ollut kerrottavana arkielämän jämähtäessä päin kasvoja vieraitten tapojen maassa.On,on onnellisiakin liittoja,on toki.Kunhan nainen sopeutuu.
Siis poden jonkunmoista syksyväsähdystä.Askareet maistuvat puulta,proput palaa pienimmästäkin,huokailen omaishoitajan yövalvomisia.Mitenkäs tämmöisestä sitten paranee? No,on ennenkin podettu ja ohi on mennyt.Menee nytkin! Se on luonnekysymys. Eilen eduskunnan kyselytunnilla oli esillä jälleen ikuisuuskysymys omaishoitajuudesta.Kaavaillaan palkkiostamme veron poistoa! Sitä kun on jauhettu jo vuosia ja muistettu painottaa mitenkä "arvokasta työtä me teemme".Joku on joskus sanonut "politiikka on lupausten taidetta." En usko että valtio koskaan luopuu niistä verotuloista.Ja jos,niin jotenkin ne otetaan takaisin.Ehkä pienentämällä samalla määrällä omaishoitajan palkkiota ja kutsuvat sitä säästämiseksi.
Ministerit ovat aikeissa alentaa omia palkkojaan ihan esimerkkinä säästämisestä.Kansanedustajat eivät näytä ainakaan vielä vihreää valoa omissa palkoissaan.Kuka sitä mielellään luopuu kaikesta hyvästä mikä on saavutettu? Luopuminen ei aina ole helppoa.Minä tiedän.Kokemuksesta.Tekee kipeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti