Persu-nimitystä perussuomalaisista ei saa enää eduskunnassa käyttää.Itse en ole alunalkaenkaan pitänyt sanasta.Minusta se on ollut vähättelevä.Eikä Keskustapuoluekaan ole enää Kepu.Kristillisdemokraattinen puolue ei tykkää nimityksestään "kristilliset".Sanojen käyttämisen ja muutenkin käyttäytymisen ohjekirja on eduskunnassa jaettu.YLEn kakkosella eilen keskusteltiin vihasta,vihapuheista ja ääriliikkeiden uhkasta Suomessa.En tiedä päästiinkö asiassa puusta pitkään,että mikä tekee oman eriävän mielipiteen sanomisesta vihapuheen,kun uni saapui keskenkaiken silmään ja oli otettava sen tulemisesta vaarin.Itse ohjelma tuskin aiheutti yhtäkkisen haukotussarjan ja sen myötä halun vaihtaa sohvannurkka omaan vuoteeseen. Meikämamma on joskus iltaisin yksinkertaisesti väsynyt.
Onhan niitä muitakin sanojen "persun" lisäksi,jotka ovat ei-toivottuja ja kutakuinkin kiellettyjä kuten "neekeri" ja "mustalainen". Kuitenkin jälkimmäistä käytetään lauluissa ja Emmerich Kalmánin operetissakin Mustalaisruhtinatar.Ei kuulostaisi hyvältä,jos tämän vanhan operetin nimi muutettaisiin "Romaniruhtinattareksi".Minä ainakin kieltoja uhmaten puhun sekä neekereistä että mustalaisista,jos en nyt huutele julkisesti kuitenkaan.Ikävöin myös Fazerin lakupötkön pyöreitä neekerikasvoja ja geishaa suklaapatukassa.Olemmeko menneet liiallisuuksiin?
Jotenkin tästä ajatukseni laukkasi,ei niinkään geishojen mukana,jotka ovat perin kaukana minun maailmastani,vaan kerkiäväisen mielikuvitukseni siivin tämän rakkaan synnyinkaupunkini historiaan ja Ville Zilliacuksen kirjaan "Kaikkien aikojen Helsinki". Aero Oy:n lentomatkailun alkutaipaleisiin 1920-1930-luvun tienoilla. "Lentokenttä" sijaitsi Katajanokalla puisen laiturin päässä ,joka joskus oli levien peitossa ja koneeseen aikojat liukastelivat pahimmassa tapauksessa veteen asti.Kone oli kesäaikaan vesitaso ja ponttoonit vaihdettiin talvella jalaksiin.Koneeseen mahtui vain muutama matkustaja.Toinen alkuaikojen lentoonlähtöpaikka oli Kaivopuistossa.Niitä kutsuttiin "lentosatamiksi".Myöhemmin Hyvinkään ja Malmin lentokenttiä kutsuttiin kauan niinikään lentosatamiksi,kunnes niistä tuli "lentokenttiä".
Kun aamulla kello kahdeksan noustiin ilmaan Katajanaokalla,niin Tukholmaan saavuttiin kello 10 paikallista aikaa.Moni suomalainen pohti turhaksi moista "kiirettä",kun hiljaakin hyvä tulee.Kenelläkään tämän päivän liikemiehellä tuskin olisi aikaa/halua hyssytellä pilvien seassa tuntitolkulla päästäkseen lyhyen matkan päähän. Silloiset liikematkailijat mahtaisivat hämmästyä astuttuaan tämän ajan mukavin istuimin varustettuun lentokoneeseen,joka sujahtaa ilmojen halki tuhansienkin kilometrien päähän suhteellisen lyhyessä ajassa.Ja kone nousee kuivalta maalta ja sen alla on pyörät! Jos joku olisi heille kertonut Jules Vernen "Maasta Kuuhun" (1865) ja "Kuun ympäri"(1870) seikkailukirjojen olevan joskus totisinta totta ja ylipäätään mahdollista,ei ehkä yksikään Aeron asiakkaista olisi moista hulluutta uskonut.
Ajatus sen kuin laukkaa ilman aasinsiltaa seuraavaan.Monien opittavien asioiden joukossa on yksi,joka pitäisi mitä pikimmin opetella.Suopeus.En pidä siitä,kun puolisoa pyörätuolissa suorastaan tuijotetaan.En siedä edes lasten tiukkaa katsetta,vaikka se onkin kai silkkaa uteliaisuutta uutta kohtaan.Minusta tuijottaminen olisi lapselle selvitettävä sen olevan epäkohteliasta.Ainakin minä sain penskana tämän opin,kun mamman ja papan talossa Meilahdenkadulla asui kehitysvammainen poika,eikä häntä saanut jäädä katselemaan jonkunmoisena kummajaisena.Joskus ollessani kaupungilla väsynyt ja joku aikuinen jää töllistelemään, olen kysynyt,eikö ole aikaisemmin nähnyt pyörätuolia? Ei kovin kohteliasta minunkaan puoleltani.Tällä ihmisellähän saattaa tulvahtaa mieleen omat kokemukset pyörätuolin kanssa.Ehkä hän työnsi puolisoaan ja nyt meidät nähdessään eli hetken muistoissaan meitä katsellen.
Minun pitäisi opetella nöyryyttä ja hyväksyä vieraiden ihmisten erilaiset käyttäytymiset.Vanha koira ja niin edelleen.Kun kuitenkin miellyn taas katseisiin,jotka koen ystävällisiksi ja sieluni sopukoissa jopa ihaileviksi.Miksi hyväksyn siis ne? Joskus kun olen meikin tehnyt hyvin huolellisesti,iho on yön levännyt hyvän unen myötä näyttäen freesiltä ja työnnän pyörätuolia iloisen näköisenä,saamme tämmöisiä katseita. Haluanko aina jollain lailla äänetöntä kehumista? Herttinen,minähän olen kehno ihminen,enkä yhtään niin hyvätapainen kuin olen luullut! No,näin ensialkuun jätän tämän kysymyksen pyörätuolin ennen näkemättömyydestä.Siitä on hyvä alkaa kohteliaampi esiintyminen.
Menenkin nyt heti pesemään suuni saippualla ja kaivan loputkin sammakot ulos,heitän menemään kelpaamattomina sivistyneeseen käytökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti