Pyörittelin eilen puolisoa naisten takkiosastolla,jonka läpi oli mentävä vedenkeitinosastolle ja jäimme ihastelemaan takkeja.Karvat ovat taas muotia! Silläkin uhalla,että eläinsuojelijat ja kasvissyöjät niin sanoakseni riemastuvat paheksuen muotimaailman sanelemaa tämän syksyistä käännettä.
No,ja minähän kokeilemaan takkeja.En tiedä,oliko onni vai onnettomuus,kun en löytänyt sopivaa enkä edes sinnepäinkään sopiviksi katsomistani kokoja.Yhytin tietysti myyjän ja ryhdyin ihmettelemään jälleen kerran,miksi meitä yli 42-numeroisia syrjitään.Kokorasismia! Sanoisivat rasismi-sanan rakastajat. Olen asiasta ainakin parikin kertaa keskustellut sisäänostajan kanssa,jonka myyntihalut tavaratalon voiton kasvattamiseksi ovat näiltä osin melkoisen heikot.Me tiedämme,ettemme suinkaan ole kaikki kokoa 34-42,mutta mekin haluamme pukeutua tyylikkäästi.Emme tokikaan aina epänaisellisiin tai urheilullisiin takkeihin ja puseroihin,joista puuttuu kaipaamamme eleganttisuus. Myyjä kertoi,että ovat "yrittäneet saada muutosta aikaan". Jos kokoa 44 ja isompiakin tulee,on ne heti myyty.Mistä tämä kielii? Tarpeesta.
Kuten sanoin,oli ehkä onni kukkarolleni,ettei minulle sopivaa pitkää villakangastakkia runsaine karvakauluksineen ollut.Karvakaulurillahan saa uudistettua vanhan takin.Huokasin sen keksittyäni onnesta ja menimme ostamaan vedenkeittimen.Niin ja onhan olemassa muitakin vaatekauppoja! Ajatarkin.
Ihmiset pukeutuneet syksyisempiin vaatteisiin.Niin mekin.Puoliso näytti silmissäni oikein tyylikkäältä pukuyhdistelmässään ja lierihatussaan.Ilokseen häntä lykki.Olen vaihtelunhaluinen ihminen ja nautin pienimmästäkin muutoksesta ja sitähän syksy kokonaisuudessaan on.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen on luokitellut uudestaan västön ikäryhmät:
lapset 0-19
nuoret 20-34
varhainen keski-ikä 35-49
varttuneet 50-64
eläkeläispantterit 65-79
ikäihmiset 80-
Sanaa "vanhat" emme tässä näe. Tämän mukaan en oikein enää voisi kuulua "nuoriin" ja olla 25v,kuten ikäni olen tähän asti määritellyt,jotta siirryn varhaiseen keski-ikään ja vanhennan itseni kymmenellä vuodella.Eläkeläispantterit ja ikäihmiset tulevat lisääntymään ja nyt gereontologeilla onkin työtä miettiä,miten tästä selvitään asumiseen ja hoitamiseen liittyvien palveluiden kanssa.Nyt huomaa jo selvästi ainakin keskustan katukuvan muuttuneen niin,että ikäihmisiä näkee entistä enemmän,eikä likikään kaikilla ole saattajaa tai rollaattoria apunaan.Heitä on hauska katsella ja toivon itsekin olevani samanlaisessa reippaassa kunnossa niin psyykisesti kuin fyysisestikin saavutettuani ikäihmisten iän.
Ennen muinoin Helsingin ollessa nuorempi kuin nyt,pidettiin vanhuksena jo viisikymmentä vuotta täyttänyttä.Minun mammani kuoli 70-vuoden ikäisenä ja hän oli eittämättä vanha ja vanhus sekä vielä hämmästyttävän kauan elänyt.Kun mennään vieläkin ajassa taaksepäin tämän ikäiset olivat jo olleet vuosia,vuosikymmeniäkin haudassa.En tiedä,onko hyvä vai paha,että ihmisikä pitenee,jos ei ole resursseja heidän ihmisarvoiseen olemassaoloonsa.Iso osa kuitenkin sairastuu ja tarvitsee hoitoa.Riittääkö omaishoitajia tai hoitolaitoksia? Liikeneekö varoja kunnilta tai valtiolta vanhustalojen rakentamiseen?
Eikös se ollut kirjailija Kaari Utrio,joka aikoinaan provosoi kiivaan keskustelun ehdottaessaan yli 70v eliminoimisen? Vuonna 1942 syntyneenä olisi Utriolla vielä yksi vuosi aikaa nauttia tästä elämästä.Lieköhän ajatellut loppuun asti ideaansa eläkeläispanttereihin kuuluvien ihmisten hävittämisestä? Luulen kuitenkin hänen vain heittäneen tämmöisen jokseenkin mielettömän kannan saadakseen villin keskustelun aikaan siinä onnistuen.
Tänään paistaa aurinko syksyiseen luontoon ja me kaikki elossa olevat lapsista ikäihmisiin saamme nauttia tästäkin vuodenajasta täysin rinnoin, olemme sitten erityisesti syksyihmisiä tai emme.Kirjoittamisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti