Kuten kaikki Helsingin historiaa tuntevat tietävät, Lauttasaari eli Drumsö oli alunalkaen pieniä saaria ja luotoja,jotka aikojen kuluessa tuhansien vuosien aikana kasvoivat toisiinsa kiinni muodostaen yhtenäisen alueen.Kallioita,kivikkoja,puita,merituulia ja autiutta.Saari oli Ruotsin ja Karjalan välissä ja alkoi ihmisiä kiinnostaa.Ruotsalaiset kalastajat ja maanviljelijät asettuivat saarelle asumaan.Sisäosat raivattiin viljelysmaiksi ja Lauttasaaren kyläksi.Kylä hävitettiin tataarien toimesta vuonna 1577 talvella,kun ratsuväki hyökkäsi Virosta käsin jään yli kohti Helsinkiä.Juurikaan muuta ei Lauttasaaren kylästä tiedetä ennen uuden ajan alkua.
Tiedetään siellä olleen kaksi kantataloa Heikas ja Bertas ja jotka 1700-luvun loppupuolella joutuivat Veurlanderin suvun haltuun.Saaret Lauttasaaren ulkopuolella mm.Melkki ja Ryssäkari myytiin kauppias Benedikt Brennerille Helsingistä.Hän asettuikin Melkkiin asumaan.
Lauttasaari myytiin 1836 Claës Gyldenille,joka rakennutti saareen empire-tyylisen kartanon 1837.Helsingissä oli tuolloin noin 13000 asukasta,eikä suureksi osaksi metsän peittämä Lauttasaari edes näkynyt kaupunkiin.Helsingin rajat olivat muualla kuin nyt.Gyldenin tyttären lähtiessä Helsinkiin,hän otti pari miestä mukaansa susien varalta.Oli tapahtunut,että melkein Bulevardille asti oli susilauma ahdistellut ihmisiä.
Kaksi vuotta kartanon valmistumisen jälkeen möi Gylden Lauttasaaren sukulaiselleen Nils Adolf Siljanderille.Siljander asui Lauttasaaressa kuolemaansa 1853 asti.Saari joutui tämän jälkeen perikunnan omistukseen.Siljanderin lesken toinen mies Eichinger perusti Lauttasaareen tiilitehtaan,joka toimi kuitenkin hyvin lyhyen ajan.
Kun Lauttis oli jälleen myynnissä,sen osti 1871 kauppias Ivan Wavulin.Maksoi saaresta 60000mk.Hän oli Venäjältä tullut varsin varakas mies,monien tilusten omistaja.Koko Wavulinin perhe asettui asumaan Lauttasaareen,jonka pellot ja puutarhat alkoivat Ivan Wavulinin aikana kukoistaa.Kauppias Wavulin möi saaren pojalleen Wilhelm Wavulinille,aikaisempi nimi Wladimir, 200000 markalla vuonna 1895.Isä-Wavulin muutti asumaan Nuuksion tilalleen. Wilhelmin kerrotaan olleen originellin poikamiehen,jonka edesottamuksista sisar Aleksandra päiväkirjassaan kertoo.Lauttasaari pysyi Wilhelmin omistuksessa tämän kuolemaan asti 1911.
Wavulinien hallitessa Lauttasaarta sinne sekä sen lähisaariin alettiin rakentaa huviloita niin vuokra- kuin omistustonteillekin. Myytyjä tontteja oli yhteensä 47kpl.Saari oli kuitenkin isoksi osaksi yhä luonnontilainen ja mm. Väinö Tanner kertoo olleensa siellä poikavuosinaan jänis- ja kettujahdissa.Höyrylaivaliikenne oli vilkasta Helsingin ja Lauttasaaren välillä.Saari oli erinomainen retkeilykohde.Vuotta ennen isäni syntymää 1905 oli Lauttiksessa kirjoilla 32 ihmistä,kun jo vuonna 1909 se oli kolminkertaistunut.Isäni oli silloin kolme-vuotias.
Oli Larulla myös oma linnoitusaikansa,kun venäläiset sotilasviranomaiset alkoivat tätä puuhastella 1800-luvun jälkipuoliskolla.Krimin sota oli puhjennut 1853,englantilaiset ilmestyivät tykkiveneellään Lauttasaaren länsipuolelle ja se kaappasi halkojaalan.Viaporia pommitettiin kuin myös Lauttasaarta.Sota päättyi aikanaan,mutta Melkin saari Lauttiksen edustalla oli hävitetty pohjamultia myöten kaljuksi.
Lauttasaaren linnoitustöitä jatkettiin Venäjän vallan lopussakin,sillä Venäjän ja Englannin välit olivat yhä kireät.Joskus 1890 pakkolunastettiin Lauttasaaren maita linnoitustarkoitukseen,rakennusoikeuksia ihmisillä rajoitettiin jne. Ensimmäinen maailmansota toi omat muutoksensa vähän kaikkeen,joista ei myöskään Lauttasaari saarineen välttynyt.Sodan päätyttyä linnoitusalueen merkitys tietysti väheni ja aikanaan alue alkoi rappeutua.
Kun Lauttasaari oli myytävänä 1911 ja 1912, Helsinki ei ollut kiinnostunut tästä metsäisestä ja karusta alueesta. Lauttista tarjottiin Wilhelm Wavulinin kuoltua ensin yhdellä miljoonalla markalla,myöhemmin 0.9:llä. Wavulinin perikunta möi lopulta ostohaluttoman Helsingin sijaan saaren Julius Tallbergille 0,75 milj.markan hintaan.
Helsinki laajeni ja laajeni,siihen liitettiin maita ja mantuja,mutta Laru ei päättäjiä edelleenkään kiinnostanut.Julius Tallberg alkoi tehdä saarensa hyväksi omia suunnitelmiaan.Höyrylaivat kuljettivat entistä enemmän väkeä Lauttasaareen ja pois,sillasta puhuttiin ja se valmistuikin raitiovaunua varten vuonna 1913.Saaren sisällä matka kuljettiin hevosvetoisilla vaunuilla.Julius Tallberg oli sitkeä mies ja tarjosi Helsingille jälleen Lauttasaarta 1917,nyt siitä osaa saaren itäosasta vesialueineen.Oli tarkoitus rakentaa silta tai penger vuoteen 1925 mennessä.Siinä olisi kaikkia ajopelejä kuin myös jalankulkijoita varten omat kaistat.Helsinki satsasi omaan liikenteeseensä enemmän sitä parantaen kaupungin laajennettua ja asutuksen kasvaessa.Lauttasaari oli kiinnostuksen ulkopuolella.
Kauppaneuvos Julius Tallberg kuoli vuonna 1921 näkemättä unelmiensa täyttymystä ja Lauttasaaren myöhempää kukoistusta.Lauttasaaren suomenkielinen nimi virallistettiin Suomen itsenäistyttyä kuten Viaporistakin tuli Suomenlinna,jäi myös Drumsö ruotsinkielisen väestön käyttöön.
Vuonna 1927 siirtyi Lauttasaaren rapistunut linnoitusalue Helsingin omistukseen. Siitä tuli kansanpuisto.Lauttasaari kuului Helsingin maalaiskuntaan ja vuonna 1920 se siirrettiin Huopalahden kuntaan.Parannuksia Lauttasaaren hyväksi tehtiin,puhelinyhteyksiä laajennettiin,palosuojeluksesta huolehdittiin,urheiluseura aloitti toimintansa,ruotsinkielinen kanoottiseura samoin.Lauttasaaressa oli taitavia veneenrakentajia.Uimakoulu perustettiin,partiotoiminta sai jäsenikseen lauttasaarelaisia kaupungin puolella.Ruotsinkielinen pikkukoulu sai alkunsa 1913.Suomenkielisistä ei niinkään huolehdittu.Lauttasaaressa oli väkeä 333 asukasta vuonna 1920 ja kymmenen vuotta myöhemmin 1121.Pulavuodet 1930-luvun alussa verottivat,jotta 1935 heitä oli vain 967.Suomenkielisiä enemmän jo vuonna 1930 kuin ruotsinkielisiä.
Silta valmistui kymmenen vuotta myöhemmin kuin Tallbergin unelmassa eli vuonna 1935.Saari alkoi toden teolla kaikinpuolin kehittyä sillan valmistumisen jälkeen.Kaksi vuotta myöhemmin saatiin aikaan vesi- ja viemäriverkosto.1940 asukkaita oli jo yli 2200. Vihdoin 1946 Lauttasaari liitettiin osaksi Helsingin kaupunkia.Vastavalmistunut terässilta näki päivänvalon 1965.Uusi aika oli Heikaksen ja Bertaksen kantatalojen maille rantautunut.
Ennen mainitut tiedot luntatuiksi todettava Helsinki-seuran vuosikirjasta 1965.Jotain tiesin itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti