Teemalta eilen John Hustonin Moulin Rouge ja sen minä katselin.Ihan sen vuoksi,että pidän kovasti Lautrecin töistä.Olen alkuperäisiä nähnyt ainakin Saksassa ja Ranskassa,Ateneumin näyttelystä en ole aivan varma,kun kaikesta on vuosia vierähtänyt.Eilinen elokuva oli tietysti romantisoitu,mutta se oli värikylläinen ja vahva.Kuten Lautrecin maalauksetkin.Voi hyvin kuvitella,miten ne aikoinaan kavahduttivat Pariisin hienostoa cafés chantants-huvittelupaikkojen realismilla,kyynisyydellä ja ilkikurisilla karikatyyreillä.
Vaikka pidän hurjasti 1800-luvun ja sitäkin vanhempien "ymmärrettävästä" taiteesta,niin pidän myös uudemmasta ja siihen lukeutuu ehdottomasti Henri de Toulouse-Lautrec (1864-1901).Kivipiirrosten,maalausten ja julisteiden mestari,joka yhdellä tai kahdella viivalla sai aikaan koko tunnelman.Ei kaunistelua,ei hämyisyyttä,vaan silkkaa totuutta,hieman ivaakin ja ennenkaikkea luonnollisuutta niin sirkustaiteilijoista työssään kuin bordellien humoristisissa näkemyksissä ja Moulin Rougen iltojen ilakoinneissa.Hänen myöhemmissä omaperäisyyden yhä säilyttävissä maalauksissa on jo aistittavissa taiteilijan alkoholismin väsyttämä kiihkeyttä täynnä ollut elämä.Kiitos,John Huston.
Syksy asfaltilla.Koivun keltaisia lehtiä jo pihateitä peittämässä kaiken aikaa puiden heitellessä lisää.Vaikka lämpöasteita on yli kymmenen,ei enää tunnu senkään vertaa lämpimältä.Ei auringonpaistekaan tunnu samalta kuin muutama viikko sitten.Syksyn myötä uuvuttavien kesähelteiden jälkeen on tämän talon nuoret asukkaat saaneet meidän vanhemmat joukottain takajaloille.Ovikelloni soi yhtenään,kun närkästyneet naapurit valittavat yöuniensa rauhan kadonneen pauhaavan musiikin ja kovaäänisten huutojen sekamelskaan.
Nyt odotellaan seuraavaa viikonloppua ja sitten järkeilemään jatkotoimenpiteitä.Talo kun ei nyt kertakaikkiaan ole mikään HOASin opiskelija-asuntola.Eräskin rouva eilen ovensuussani kertoi asuneensa täällä 32 vuotta ja kokeneensa vasta viime vuosina tämmöistä ylenpalttista häirintää öiseen aikaan.Kun musiikki pauhaa ja se kuuluu talon naapuriportaista,ei niihin pääse pyytämään volyymia pienemmäksi koodien sulkeuduttua yöksi,eikä oma avain ovea avaa.Olen joskus isännöitsijälle ihmetellyt,miten esimerkiksi yksinasuvan ihmisen luo pääsee öiseen aikaan ambulanssihenkilöt,jos voimat ei riitä puhelinavunpyynnön lisäksi ryömimään ulko-ovelle? Tämmöisillä koodeilla on hyvät ja huonot puolensa.Periaatteessa koodilukua ei pitäisi olla ulkopuolisen tiedossa,niin miksi yöksi suljetaan? Kauhulla ajattelen jonkun kuolevan sydänkohtaukseen,kun apu ei pääse perille ennen aamua.
Eilen oli meillä taas sisäpäivä.En millään viitsisi/jaksaisi jokaisena päivänä pyörätuoleilemaan ja keksin kaikenlaisia tekosyitä.Onneksi puoliso viihtyy ihan omassakin pihapiirissä,jossa viime aikoina olemme aika useinkin tyydyttäneet hänen ulkoiluhaluaan.Katselemme sinitiaisten pyrähtelyä oksistoissa,muutaman lokin lentoa yläpuolella ja keltaisen koivunlehden tipahtamista maahan.Mereltä kuuluu silloin tällöin yksinäisen moottoriveneen pärinä tuulen käydessä sieltä päin.Ruotsin laivan punainen kylki lipuu kauempana ohi,ohittaa harmaan poliisiveneen,joka palaa kotikaijaan partiointiretkeltään.
Saima Harmajan runosta "Suven mentyä" yksi säe:
"Jos suljen silmäni ja kuuntelen,
soi vielä linnunlaulu kultasuinen,
ja loistossansa tuomi toukokuinen
jäi sydämeeni,sinne juurtuen.
Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,
ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,
ja yli järven kylmenneen ja harmaan
etäältä kurkiparvi kiiruhtaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti