Puolison kalsarit edelleen kadoksissa.Hänellä saattaa olla sormensa pelissä,sillä joskus tekee kaikenlaista hiukan hölmöä.Ehkä ne löytyvät taikka sitten eivät.Ryhdyin etsimään ihan muuta ja löysin.
Kirjahyllyssä oli lukematon kirja.En edes muista koska olen ostanut,sillä se on uudempaa sorttia kuin isäni Helsinki-kirjat, Ville Zilliacuksen "Kaikkien aikojen Helsinki".Tunnen jopa häpeää,että ensin ostan,panen hyllyyn ja unohdan.Ei mitään järkeä.Kerron nyt eräästä mamsellista luettuani Zilliacuksen tarinan Kaisa Wahllundista,joka tuli Ruotsista ensin Turkuun.Kaisa-neiti syntyi vuonna 1771 Kristinehamnissa ja Helsinkiin tullessaan 1819 ei tietenkään osannut yhtä ainuttakaan sanaa suomea.
Mamselli Kaisa aloitti uransa tulevana ravintoloitsijana palvelemalla emäntänä perhehotellissa,jossa huolehti mm. marsalkka Mannerheimin isoisän isästä kreivi Carl Erik Mannerheimista ja paroni Otto Wilhelm Klinckowströmistä.Kaisa oli ammattitaitoinen ja varsin kysytty erilaisiin tilaisuuksiin mm. kun kenraalikuvernööri ruhtinas Menshikov oli vierailulla kaupungissamme yliopistorakennuksen vihkiäistilaisuudessa.Mamsellin astiasto oli ainoa koko kaupungissa, joka riitti kahdellesadalle vieraalle.Samalla alalla olevat muut,myös muista maista tulleet,kadehtivat aivan syystä Kaisa-Mamsellin taitoa ravintoloitsijana ja hänen astiamääräänsä.Zilliacus painottaa,että noihin aikoihin,vaikka Suomeen tuli pilvin pimein yrittäjiä ja muutakin väkeä ulkomailta,ei tunnettu muukalaisvihaa tämän päivän tapaan.Stadin friidun omin sanoin Zilliacuksen kirjan ulkopuolelta: olisimme ehkä saaneet odottaa kauan suklaankin tulemista,jos olisimme olleet vastaanottamatta ystävällisesti aikoinaan vuonna 1844 22-vuotiasta sveitsiläistä turkkuri Eduard Fazeria.Hänen 8-lapsisesta perheestään neljästä pojasta nuorimmainen Karl (1866-1932) ryhtyi kondiittoriksi ja perusti Kluuvikatu 3 konditorian 1891.Jos Eduardia olisi kaltoin maahanmuuttajana kohdeltu,emme ehkä tänäpäivänä saisi iloita Fazerin Sinisestä,joka kehitettiin nautittavaksemme vuonna 1922.
Palatakseni takaisin Zilliacuksen mamselliin,jonka kolmas ravintola Helsingissä oli Kaupunkikellari.Silloin mamselli oli saavuttanut jo iän,jolloin häntä alettiin kutsua "Mor Wahllundiksi".Neljänneksi Kaisan omistamaksi ravintolaksi tulikin sitten Kaisaniemi.Se oli komeampi muita,päihitti ne keilaradalla,joutsenlammella ja puistolla.Ylioppilaat omivat heti Kaisaniemen ja yhä vapunpäivänä,joka on Kaisan syntymäpäiväkin, ruotsalaiset ylioppilaat muistavat kuorolaulullaan Catharina Wahllundia.Kaisaniemestä kehittyi pian suosittu paikka,jonne nuoremman helsinkiläispolven lisäksi löysivät tiensä niin yliopiston professorit kuin muutkin korkeasti oppineet.Ilmapiiri oli aina vapaa muodollisuuksista,pöydillä vahaliinat,oli boolia,punssia ja viiniä.Kaisaniemessä aterioivat Runeberg,Snellman,Topelius ja jopa Elias Lönnrot muiden tunnettujen henkilöiden ohella.
Kaisaniemi voisi kertoa,jos osaisi,enemmän kuin monen muun ravintolan seinät kulttuurihistoriastamme.On pidetty puheita,laskettu sukkeluuksia ja kaskuja.Tämän ajan oli kuitenkin määrä loppua.Vahaliinojen tilalle tuli peilejä,plyysiä ja jalopuuta. Mor Wahllund ei enää pitänyt ohjaksia ja niin päättyi myös Kaisaniemen polkan soittaminen.Kaisa ei enää seisonut ovensuussa vastaanottamassa vieraitaan,vaan sillä paikalla oli toinen "Kaisa" Cajsa Wrag.Kaisa oli syntyisin vermlantilainen ja Cajsa taas Örebrosta. Cajsa Wragin oikea nimi oli Anna Christina.Erehdyksiä syntyi "Kaisan" ja "Cajsan" kesken. Jopa mamsellien tuttavat erehtyivät.Cajsa Wrag on tehnyt keittokirjan,joiden reseptejä on päässyt muihinkin keittokirjoihin "Cajsa Wragin tapaan".
Kerrotaan että "Kaisaniemestä alkoi Helsingin vappu".Ei Valborgista vaan Mamselli Wahllundista.Ehkä ensi vappuna nostan samppanjamaljani ennenkaikkea Mamselli Wahllundin muistolle,sillä Kaisaniemessä minäkin olen monet ateriat syönyt,vaikkakin paljon kummankin "Kaisan" jälkeen.
Kiitos Ville Zilliacukselle(1914-2000)kirjastaan "Kaikkien aikojen Helsinki" vuodelta 1998.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti