Perjantain torireissulla sitten vasta kummia kuulin.Ainoakojuinen kukkien myyjä Havis Amandan puoleisella torilla kertoi koko torimyynnin olevan aikeissa loppua.Mitäh??? Asiakkaat ovat niin paljon siirtyneet marketteihin ostoksille,että torimyynti ei enää kannata eikä nuoret ole enää halukkaita ammattiinkaan.Pitää olla jo lähtökuopissa aamuisin ennen kuutta,valmistautua tukkuun,panna koju pystyyn.Ei miellytä.Kyllä Kauppatorille ihmisiä riittää,mutta kuinka moni on ostoaikeissa.Nytkin oli ruuhkaa,väkeä niin sanotusti pilvin pimein.Iso osa kuitenkin räpsi kuvia ja nautti näkemästään Helsingin sydämessä.Katajanokan puoleinen toripää on pyhitetty valmiille ruuille.Kojuista nousi ruokahöyryjä,pöydissä syötiin monella tapaa valmistettua kalaa.Lokit ryöpsähtelivät sekaan ja nekin ihmiset,kuten me,jotka olivat vain kulkemassa ohi,saivat linnut kimppuunsa.Missä olivat ne kaupungin puolesta järjestetyt linnunhäätäjät,joista olen kuullut?
Siltä seisomalta en kuitenkaan uskonut kukkamyyjän ennustusta torikaupan tyrehtymisestä.Siitähän äläkkä syntyisi.Torilla tässä kaupungissa on myyty jo 1700-luvulta lähtien,lie vaikka aiemminkin jollain tapaa. Tosin ei aivan heti juuri Kauppatorilla,kun kokeiluja oli muissakin paikoissa vallan nykyistä Senaatintoria myöten,joka siihen aikaan oli Suurtori.Kunhan ensin oli ollut Ulrika Eleonoran kirkon aikoina hautausmaanakin.Torikauppa päättyi Suurtorilla,kun Engel alkoi suunnitella Vironniemeä Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungille sopivampaan asuun.
Miten nyt näin vahvan historian omaava torikauppa loppuisi? Tulisiko Kauppatorista yksi laaja ravintola? Vai köllöttäisikö se tyhjyyttään muistona vilkkaasta ja värikylläisestä menneisyydestään? Minun aikanani ei varmaankaan tätä tapahdu,Luojalle kiitos,se on varma asia.Voihan olla,että joskus maailmassa pykätään Kauppatorille ihan oikea marketti! Manta-neito jää kauppapuodin sisäpihalle ja keisarinna Aleksandran vierailun muistoksi 1835 pykätty Keisarinnan kivi-obeliski jäänee marketin ulkopuolelle jonkunlaiseksi maamerkiksi kauppaan menijöille.
Katselin eilen pätkän tieteiselokuvaa,jossa elettiin jo vahvaa tulevaisuutta.Avaruus oli yleisenä maantienä,jossa koneet suhahtelivat sulavasti toisiaan taitavasti väistellen.Ei tämmöistä leffaa ilman sotimista,selvä se.Pianhan hyökättiin ötököiden planeetalle.No,eivät tietenkään mitään meikäläisten leppäkertun kokoisia olleet,vaan suuria monijalkaisia olentoja,jotka eivät armoa tunteneet.Niillä oli tapana imeskellä saaliiksi saaneilta ihmisiltä aivot joko ihan vaan ruuakseen taikka sitten viisastuttaakseen omaa ajattelukykyään.Tämä ei minulle kyllä oikein selvinnyt.Ruumiita tuli puolin ja toisin.Ihmisistä purskahteli punainen veri ja ötökkäjättiläisistä se perinteinen vihreänkeltainen paksu mömmö.
No,ja sitten asian ytimeen.Tottahan näillä suurhyönteisillä oli johtaja.Totta kai.Alettiin sitä etsiä.Löytyi.Se oli vieläkin suurempi kuin alamaisensa,pehmeä ja pullea kuin jokin tämän meidän ajan toukka.Sillä oli järki ja kaikki.Johti koko organisaatiota kammiostaan käsin,josta se nyt köytettynä ja alistettuna kiskottiin ihmisten saattelemana ulos tutkittavaksi lähemmin.Jätin leffan katselun,kun päättelin huonoa loppua tälle pulskanpyöreälle aivokoneelle,jonka kuolema kai päättäisi sitten kokonaan ötökkävaltakauden kaukana avaruudessa.
Luulisi jo tekniikan kehityksen päästyä tuohon pisteeseen sotimisen olevan siinä mallissa,että kertaheitolla päästäisiin koko ötökkäplaneetasta eroon.Ei niin jännittävää! Mies ötökkää vastaan sotiminen on poikaa saaden katsojan kalpenemaan kauhusta,kun vihollisen kahdeksanraajainen olemus mätkähtää tantereeseen kaikkien jalkojen kipristellessä kuoleman kourissa.Odotin kyllä ihmisten sodankäyntien alkuaikojen menetelmiä mm. kuuman tervan kaatamista vihollisen niskaan ötököiden kiivetessä avaruusalusten seinillä.Tätä kikkaa ei tullut,vaikka muuten tapeltiin kuin ennen muinoin vanhaan hyvään sissisota-aikaan.Loppu hyvin,kaikki hyvin.Ihminen työnsä tehtyään lentää aluksellaan voittoisana jälleen kerran omaan maailmaansa odottamaan seuraavaa sodankäyntiä.Näin oletin leffan päättyvän,mutta minä olin mennyt jo nukkumaan.
Avaruuden asioista en unta nähnyt.Olin sen sijaan matkalla kaukaisiin ihan oikeisiin maihin ja paljon hitaammalla ilmakoneella kuin elokuvien taivaan pikakiitäjillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti