Kesäkuussa joskus 1840-luvulla eräs nuori toimittaja kirjoitti Kirjeitä Helsingistä-artikkelisarjaa Helsingfors Tidningar-lehteen.Toimittajan nimi oli Zachris Topelius.
Selailin Helsinki-seuran julkaisemaa "Helsinki Zachris Topeliuksen silmin",joka kertoo tämän kaupungin elämästä 1830- ja 1840-luvuilla ja löysin Topeliuksen Helsingin-kirjeen 30.kesäkuuta 1845.Tämä päivähän kuukaudesta on meillä joidenkin päivien kuluttua,tosin 166 vuotta myöhemmin.
Topelius aloittaa kirjeensä:
Kapteeni Leopold,Bander
"Kirjoitan teille,hyvä kapteeni,keskikesän vehreydestä,tuomen tuoksuessa,höyrylaivojen savutessa ja kuitenkaan en kirjoita maaseudulta vaan kaupungista,"pääkaupungista".Meillä on Helsingissä nyt niin "champetert".Se on uskomatonta (suomentaja huomauttaa champetert-sanan tarkoittavan "maaseutumaista").
Kirjoitan teille kaupungista,joka ei ole oma itsensä,joka tänään ei ole enää sama kuin eilen ja on huomenna aivan toisenlainen kuin tänään.Kysyn,tästäkö sanotaan,että sitä seistään graniittiperustalla?
Olen aikaisemmin huomauttanut,ja itse kukin kiinnittää huomiota samaan,että Helsinki muuttaa kesäkuussa muotoaan,väriään,sävyään ja ulkonäköään. Ei niinkään siksi,että meri avaa porttinsa,että kauniit seurustelupuutarhat viheriöivät ja kaupungin koko ympäristö muuttuu ulkonäöltään lukuunottamatta järkkymättömän konservatiivisia kallioita.Näin on eritoten siksi,että joka toinen ikkuna liidutaan ja joka toisessa komeilee kutsu "Zimmer zu vermiethen".Liituaminen merkitsee nimittäin sitä,että kotimainen on lähtenyt pois,ja "Zimmer zu vermiethen" tarkoittaa,että ulkomaalainen astuu sisään (suomentaja kertoo liituamisen olevan suojaksi auringolta).Höyrylaivojen ja kestikievareiden hevosvoimat vievät kaiket päivät pois helsinkiläisiä ja tuovat muukalaisia; näkymät muuttuvat,seurapiirien värit vaihtuvat,kaikkialla kuulee vieraita kieliä,ja vieraat tavat poikkeavat välistä räikeästi täällä totutuista.Kaikella tällä on pikantti puolensa,se on totta,vaihtelulla,uusilla asioilla on viehätyksensä,ja millaista elämä nyt onkaan verrattuna kymmenen vuoden takaiseen kesään! Paikkakunta saa hyväkseen myös todellista hopeaa,ja keinotteluhenki,joka aina tähän päivään saakka on uinunut kapaloissaan,pääsee siellä täällä vauhtiin..."
Topelius jatkaa ja toivoo,että vieras kieli,tavat ja mielipiteet eivät saisi jalansijaa kaupungissa. Mitä sanoisi Zachris Topelius tästä päivästä Helsingissä,missä vilisee kaiken värisiä ja kielisiä ihmisiä,ei vain vieraana,vaan kaupunkiin muuttaneina,sen yhteisöön sulautuneina?
Kesäkuinen auringonpaiste ja lämpö on vielä nykyisin kuitenkin samanlaista kuin Topeliuksen aikaan ja siitä saamme, eilistä tuulimyräkääkään unohtamatta,nauttia näin juhannuksen aattona.Maljakossa on ruusukimppu.Ei kuitenkaan juhannusruusuja,vaan keltaisia,jotka yllätys,yllätys tuoksuvat ruusulta.Kun olohuoneeseen astuu,tulvahtaa vastaan heti ovella ihastuttava tuoksu.Kuin itse kesä juhannusasussaan olisi astunut sinne.Vedän syvään henkeä ja olen hyvästi mielissäni.Mittumaari kaiken kaikkiaan Helsingissä ei ole hullumpaa. On tosiaankin,kuten Topelius sanoo,niin "champetert". Ainakin täällä Harakkamäellä! Vaikka ei varsinaisesti höyrylaivat olekaan Katajanokan kaijassa,vaan komeat risteilyalukset sekä Vikingin punakylkiset laivat.Poissa on myös tämän alueen korkeat kalliot,jotka kerran tekivät tästä vaikeakulkuista metsän peittämää maastoa.
Aivan varmasti Topelius aavisti kaupungin kehittyvän ja muuttuvan,koska kaipasi jo silloisessa noin 20 000 asukkaan Helsingissä "kansanelämää,joka hymyilisi kaikille ulkomaalaisiin tapoihin kohdistuville peloille". Ei taida meillä olla tänäänkään häivähdystäkään Topeliuksen tarkoittamasta "kansanelämästä" kaiken tämän hektisyyden keskellä.Pitäisikö sitä ollakaan? Helsinki on jo yli puolen miljoonan asukkaan metropoli,itsenäisen Suomen pääkaupunki,jossa nyt juuri näinä päivinä eletään keskikesän hetkiä, juhannuskokkojen aikaa.Samaan tapaan kuin 166 vuotta sitten juhlien mittumaaria valoisassa Pohjolan yössä.
Hyvää juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti