Tässäpä,ystävät hyvät,nautin Nicolas Feuillatte-samppanjaa ja torilta ostettuja mansikoita.Tervetuloa kesä! Ja terveisiä Café Olsonista.Toin kotiin kugelhopf-kakun viipaleita,lybeckiläisiä kahvikakun viipaleita,vadelmakyrsiä,tappioleipiä ja fennomaaneja.Paikan päällä Sederholmin talossa nautin kupillisen kahvia raparperikääretortun kanssa.Voi pojat! Kotitalousopettaja Anna Olsoni-Quist (1864-1943) oli Suomen kotitalousopetuksen perustaja.Hän julkaisi 1892 tämän maan ensimmäisen kotitalouden oppikirjan.1901 ilmestyi jatko-osa,jossa oli näiden ostamieni herkkujen ohjeet kuin myös monta muuta leivonnaisreseptiä.Kiitos Anna Olsoni näistä tänään maistamistani makupaloista.
Sitten kävin Kaupungintalon Helsinki-näyttelyssä.Vanhoja valokuvia jo unohdetuista ja hävitetyistä paikoista,jos joukossa niitäkin,jotka yhä olemassa ovat.Niinikään oli huone,jossa valokuvin näytettiin koiran kuuluminen perheeseen Onko koira kotona-näyttelyssä.Niin koirat kuin Helsingin näkymät samoilta ajoilta 1800-luvun lopulta sekä 1900-luvun alun vuosikymmeniltä.
Kiseleffin talon tutkin lattiasta kattoon.Pasteerailin designmyymälöissä.Keskustelin erään työmiehen kanssa ikivanhan ruotsalaisen veräjähissin historiasta,joka on jätetty paikoilleen,vaan ei ainakaan vielä käytettäväksi.Uusia hissejä on pari,kolme.
Kävelin torille,josta mansikoita,kirsikoita,aprikooseja yms. Vanha kauppahallikin oli suunnitelmissa ja ei kun siis sinne.Taksilla kotiin,johon ilmaannuin tuuraajan hämmästykseksi reilusti etuajassa.
Sederholmin talosta ostin kirjan! Kun en kerran mennyt Ateneumiin kirjailija L.Onervan matkaan Helsingissä,niin nyt on Anna Kortelaisen kokoama kirja Eri kivaa! Onerva -kaupungin naiset 1910."Kyllä se on hullu,joka Helsingistä pyrkii muualle.Täällä on maat ja meret,merenkalliot ja yksinäisyys ja elämä ja mitä vaan". Näin se on,sisaret!
Ravintolaelämä 1900-luvun alussa kuului yksinomaan miehille.Näin kertoo L.Onervan aikalaisherra.Säätydaamit eivät edes unissaankaan ajatelleet menevänsä tämän kaltaisiin paikkoihin.Alkoholin nauttiminen kuului miesten maailmaan.Ne naiset,jotka näissä arvelluttavissa paikoissa herrojen kanssa kulkivat, olivat yleensä "jaettuja". Kerrotaan viinan olleen juoman,joka kuului yksinomaan miessukupuolelle ja kauppatorin kalamatameille.L.Onerva oli monessa edelläkävijä ja hän kyllä rohkeni mennä ravintolaan muidenkin kuin aviomiestensä ja rakastajiensa kanssa.Kappelissa ja Centralissa tämä helsingitär nähtiin useinkin esimerkiksi Eino Leinon tai Onni Turpeisen seurassa.Onerva protestoi ponnekkaasti naisten ravintolaporttikieltoa vastaan Inari-romaanissaan (1913).Onerva ihmetteli,miksi nainen ei voi mennä yksin ravintolaan illalliselle. Niin,miksi ei?
Tämä outo kielto oli vallalla vielä paljon myöhemminkin.Olin joskus jo ajokortin saatuani teatterikoululaisystävättäreni kanssa "tutustumassa maaseututeattereihin" ja yövyimme Kuopiossa.Meillä oli jumalaton nälkä.Aioimme hotellin ravintolaan.Tie toppasi,ei kahden nuoren naisen sopinut mennä.Portieeri antoi meille sitten omat eväänsä,jotka nautimme silmääkään räpäyttämättä huoneessamme.Ja L.Onervan ajoista oli sentään kulunut jo moniakin vuosikymmeniä!
Joskus olen miettinyt,kun niin pidän 1800-lukua "omana" vuosisatanani,niin olisiko minusta tuolloin ollut jonkunlaiseksi suffragetiksi.Jos olisi ollut tämä nykyinen rohkeuteni,niin kyllä.Ehkä 1900-luvun alussa olisin L.Onervan lailla tunkeutunut jollain elegantilla tavalla miesten maailmaan tuomaan tuulahduksen tulevasta tasa-arvosta naisten ja miesten kesken.Naisten tasa-arvon historiasta on parhaillaan jo aikaisemmin keväällä avattu näyttely Sederholmin talossa Naisten huoneet -100 vuotta elämää ja tekoja.Passaa kurkistaa.
Kaupungilla oli minulle liian lämmintä.Turisteja turkasesti ja muuta muualta tullutta väkeä.Istuin Café Olsonin avautumista odottamassa Aleksanterin jalkain juuressa ja katselin Senaatintorin vilskettä.Tosin vieressäni istuva suomalaisrouva kertoi puhelimessa olevansa "Suurtorilla sen patsaan alla".Ei ollut kuitenkaan niin iäkäs,että olisi torille tullessaan pasteeraillut Suurkatua pitkin,joka oli Aleksanterinkadun aiempi nimi.Aurinko helotti täyslaitaisesti pilvettömältä taivaalta.Pakenin Aleksin varjoisalle puolelle. "Pitää ajatella positiivisesti",sanoi taksinkuljettaja,kun marisin helteestä. Niin kai sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti