JUNA ,TROLLIKKA JA SIPOON KIRKKO

Mika Waltari kirjoittaa kirjassaan "Helsinki kautta vuosisatojen" (1937) Helsingin ensimmäisestä junasta."Tukkikaa korvanne ajoissa",kehoittelivat Kaisaniemen kunnaille kerääntyneet Rööperin eukot toisiaan. "Niin hirveästi viheltää se höyryhevonen,että korvat menevät halki". Jotkut olivat tunkeneet pumpulia korviinsa.Rata oli Helsingistä Hämeenlinnaan ja se valmistui 1862. "Uuden liejuiseen suohon rakennetun aseman katolla liehuivat liput,soittokunta kuului soittavan ja valtakunnan ja kaupungin hallitusmiehet pitivät juhlallisia puheita.Aseman edessä olevia katajia ja pajukkoa kasvava aukea oli täynnä harrasta väkeä odottamassa ensimmäisen junan lähtöä Hämeenlinnaan".

Waltarin kirjan oli tarkoitus kahden muun kanssa opastaa nuorisoa kiinnostumaan Helsingin menneisyydestä.Waltarin kirjan lisäksi oppaana kotikaupungin historiaan toimi Eero Salolan "Helsingin kuva-aapinen"(1937) sekä Waltarin ja Arttur Blombergin "Kotikaupunkimme Helsinki" (1941).Kirjat olivat kansakouluja varten julkaistut sisältyen kolmi-osaiseen sarjaan "Helsinki-lukukirja".

Kun tätä junarataa suunniteltiin Helsinki-Hämeenlinna,oli tietysti varsinkin vanhoillisessa porvaristossa lujaa vastusta moiselle hömpsötykselle.Se kun riittäisi vallan mainiosti,että Vantaanjokea ruopattaisiin ja levennettäisiin isompia laivoja varten.No,joki nyt ei Hämeenlinnaan virtaa,mutta onhan sitä hevospelejä sitten maanteille.

Nyt on Helsingissä hiukan samanlaista epäluuloisuutta,kun suunnitellaan trolleybussien takaisin tuloa."Trollikoiden" vastustajat ovat sitä mieltä,että se riittäisi,kun raitioteitä laajennettaisiin kulkemaan jokaiseen kaupungin kolkkaan.Trolleybussit eivät suinkaan ole mikään uusi asia Helsingissä.Minäkin Töölön tyttönä olen satoja kertoja ajanut trollikalla numero 14.Bussit olivat hiljaisia menopelejä,silläkin lailla kaupunkiystävällisiä.Nykyisin on tekniikka kehittynyt,että ovat varmasti entistä parempia ja ajanmukaisempia.Eivät liioin saastuta siinä määrin kuin dieselbussit.Joku kirjoitti ihmetellen sitä yläilmojen sähkölankojen viidakkoa,joka paisuisi entisestään näiden kulkuvälineiden tultua.Eihän johtojen määrä liiemmin kai muuta haittaa kuin autoja,joiden kuljettajat ovat huolimattomuuttaan unohtaneet nosturinsa ylös.Linnutkin osaavat väistää lankoja.Useimmiten niillä on tapana lennellä hiukan korkeammalla.No,vahinkoja sattuu.

Se että raitiovaunuliikennettä laajennettaisiin on myös ajattelemisen väärti,sillä ratikat kuuluvat ehdottomasti kaupunkeihin.Niitähän suunnitellaan nyt myös Tampereelle sekä Turkuun takaisin.Helsingissä tosin aika-ajoin myös kuulee huhuja kokouksista,joissa on heitelty sellaistakin,että ratikkalinjat jäisivät historiaan.Tästähän elämä nousisi.Helsinkiläiset rakastavat ratikoitaan,vaikka iltamyöhällä niiden kolina kuulemma häiritsee herkkäunisia jollain hiljaisemmalla asuinalueella.Eivät edes koko yötä liikennöi.

Minulle ratikat ovat aina kuuluneet elämääni.Olen jo äitini isän myötä saanut rakkauden tunteen niitä kohtaan.Pappa oli ratikankuljettaja joskus aikojen alussa.Se oli aikaa,kun silloinkin raitiovaunujen henkilökunta puhui huonosti suomea kuten joskus nykyisinkin maahanmuuttajien vallatessa alaa.Ratikka "kulke kisko pitkin" nyt ja silloin.Joku jalankulkija oli muinoin kuulemma vihastunut raitiovaunun väistämättömyydestä ja sai ruotsinkieliseltä kuljettajalta,jota myös konduktööriksi kutsuttiin,tämän selityksen asialle.Samaa nimitystä käytettiin myös myöhemmin rahastajasta,jota me lapset aina käytimme.Siihen aikaan liikennelaitoksen henkilökunta oli vahvasti ruotsinkielistä.Se taas johtui siitä,että heitä oli värvätty niin Helsingistä kuin ruotsinkielisestä Sibbosta eli Sipoosta asti.Raitiotie- ja omnibusyhtiö rakennutti henkilökunnalleen talon Töölöön ja sitä alettiin komean ulkonäkönsä vuoksi kutsua "Sipoon kirkoksi".Se oli todella uljas ja kaunis talo torneineen ollen maamerkkinä koko Taka-Töölössä.Pappa kun oli helsinkiläinen,ei asunut Sipoon kirkossa,vaan hänellä ja mammalla oli Meilahdenkadulla (nyk.Eino Leinon katu) asunto.Siellä asuivat kuolemaansa asti.

Sipoon kirkko valmistui 1905 Läntisen Viertotien varteen,josta sittemmin tuli Mannerheimintie ollen välillä myös Heikinkatu ja Turuntie.Minun aikanani Sipoon kirkon osoite oli Mannerheimintie 76.Talon suunnitteli Valdemar Aspelin (1854-1923).Sipoon kirkko eli aikansa kukoistaen ja ollen ihailun kohteena, rapistuen vähitellen korjauskelvottomaksi.Sitä vaadittiin korjattavaksi ja nykyaikaistettavaksi,mutta päätettiin kaikesta huolimatta purkaa,joka tapahtui 1970-luvulla.Nyt sen tilalla on suoraviivainen rakennus ilman yhtäkään koukeroa tai uloketta torneista puhumattakaan.

Mannerheimintie 76 ei ole enää Töölössä maamerkki.Ratikankuljettajat eivät ole kuulleetkaan Helsingin Sipoon kirkosta,eikä talon tarina edes heitä kiinnosta.Se on jo historiaa.Mutta junarata Helsingistä Hämeenlinnaan on yhä tallella.