Kesäaamu kirpeän kylmä.
Kadulla varhais-hiljaisella
vain unisen auton nähdä voi.
Mut puiston vihreydestä
tiilenpunaisen virran yli,
jo lintujen hillitön laulu soi!
Sinä siellä takana virran,
huoneessa aamun himmeässä,
nukut piilossa pimeiden verhojen.
Talo on ääneti aivan.
Portaat hiljaiset,hissi nukkuu.
Ei askelta ainoaa ihmisen.
Kesä ikkunasta vain katsoo.
Leikkien,kujeellisena se kultaa
sinun poskeas keväästä kalpeaa.
Nuku hiljemmin,kaupunki,vielä!
Aamun ilmoissa onneni kuultaa,
jota milloinkaan en päivältä saa.
(Lauri Viljanen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti