Heräsin varsin varhain.Pyörin hetken aikaa vuoteessa ja sitten nousin ylös.Tuuli heiluttaa puitten oksia ja piha vielä aamurauhallinen,vastikään yön jättänyt taakseen.Syreenit täydessä kukassa samoin koristeomenapuut.Kalalokilla kolme poikasta.Varoitushuudot kaikuvat pitkin päivää ihmisten liikkuessa pihalla.Ei varsinaisia hyökkäyksiä havaittu.Sitten kyllä kun poikaset alkavat tutkia ympäristöä kauempana pesältä.Kattoa riittää.Eräänä päivänä liitelevät maahan ja emot johdattavat ne rauhallisempaan paikkaan.Alkaa lento-opettelut.Ajan myötä nousevat siivilleen.Hei,me lennetään!
Tänään pitäisi silittää.Se sekä ikkunoiden peseminen ovat vaikeita asioita.Vaativat taitoa ja osaamista.Ei ole vain niin että silitysrauta kiitää silitettävän päällä ja rypytöntä tulee.Liioin ei ikkunoiden pesussa panna lasille vain pesuainetta ja pyyhkäistä pois.Tuloksena siisti viiruttomuus.No,näinhän on mainoksissa.Ikkunoiden pesun jätän,mutta silitettävä on.Jos nimittäin mielin panna miehelle kauluspaidan.Kesäkuumalla on passeli vaate,ehkä puuvillainen liivi pisteeksi iin päälle.Varsinaista kesäkuumaa tuskin saamme tänään tuntea.Tuuli reippaanoloista,joka käy kimppuun puuskittain.Hyvä pyykinkuivausilma,eikä hullumpaa purjehtijallekaan.
"En sjöman älskar havets våg,
ja vågornas brus.
När stormen skakar mast och tåg,
hör stormarnas sus!
Farväl,farväl,förtjusande mö!
Vi komma väl snart igen..."
Saksassa tiukat paikat,kun yhä etsitään,miten ja mistä tämä uusi pelottava bakteeri on tiensä sinne löytänyt.He kamppailevat siellä ja meillä yhä edelleen yritetään saada maalle hallitusta.Kansalta jo kysytään,kykeneekö Katainen hommaan.Ehkä vielä saakin tilaisuuden.Odotellaan.Onhan tätä viikkoa vielä ja ensi viikolla on taas uusi.
Polkupyörävarkaudet lisääntyneet,kuten aina pyöräilykauden tullessa täyteen vauhtiinsa.Muutama vuosi sitten tämän talon pyörävaja lukkojen takaa tyhjennettiin ja moni upouusi pyörä joutui teille tietymättömille eikä koira perään haukkunut.Hommassa piti olla jo pakettiauto avittamassa,johon saalis lastataan.Siinä kostui monen koululaisen silmänurkat,kun huomattiin menopelin kadonneen.Eikä aikuisiakaan suuremmin naurattanut.Pantiin oveen uusi lukko.Olisiko jo varkaanpitävä?
Minulta ei ole varastettu pyörää,mutta kaunis potkukelkkani löysi uuden omistajan.Asia harmittaa vieläkin! En nyt tosin kelkalla enää kulkisi,mutta olisin saattanut siitä vielä nauttia joitakin talvia lapsuudessani.Se oli siro ja sievä lakkapintainen peli ja ehkä siksi varasta kiinnostikin.Uutta en saanut,enkä edes halunnut.Olihan minulla mahakelkka.Sillä olikin huikeaa laskea joko koko Axan mäki tai omalta isolta kaltsilta alas Töölössä.Mahakelkkoja oli jokaiseen lähtöön.Pojilla oikein rattikelkat.Ei meillä ollut mitään muovin kappaleita pepun alla.Ei tainnut olla koko muoviakaan.Puhuttiin plastiikista myöhemmin.Guttaperkkakin oli jonkunlainen muovin edeltäjä.Minulla oli guttaperkasta pikkunukke.Semmoinen 7-8 cm korkuinen.Vaatteet ja kaikki.Ei kuitenkaan mikään nykyisen Barbie-nuken kaltainen,vaan tarkasti pikkutytön näköinen huolellisesti tehtyine piirteineen.Se oli tallella vielä minulla aikuisenakin.Mutta minne lie muuttojen tiimmellyksessä kadonnut.
Tämä oli tämänpäiväinen jutustelu.Hyvää aurinkoista tuulien tuivertamaa päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti