Olipas kiva ilma eilen.Vaikka tuuli oli vimmatunlaista,niin lämmin hiveli koko kroppaa ja aivan mieliksemme flaneerasimme rantaraittia.Mutta kuinka ollakaan,kun pääsimme rantaan asti,oli nurmikolle keskelle puistoaluetta parkkeerattu henkilöauto.Siellä se aivan hullussa paikassa luvattomasti seisoi.Minä soittamaan poliisille,että panevat jonkun asiaa tutkimaan.Oliko auto varastettu ja sitten sinne kätketty pois kadulla kulkijoiden silmistä? Virkavalta otti ilmoitukseni ja rekisterinumeron vastaan ja me jatkoimme matkaa.Auton myöhempiä vaiheita en tiedä.
Jaahas,nyt kerjäläiset tappelevat Helsingissä jo keskenään! Kerjuupaikoista käydään kiistaa ja niin toinen sai toisen kävelykepistä silmäkulmansa auki.Paikoista kuulemma railakkaastikin riidellään ja sitten on vielä niin,että eri osista Romaniaa tulevat romanit eivät niin vaan tulekaan toimeen keskenään.Sanansäilät viuhuu ja tässä tapauksessa myös keppi.Myös Intiassa,olen kuullut,on samanlaista kärhämää sikäläisten kerjäläisten kesken eli kateus jyllää.Neuvotaan antamaan koko kerjäläisrivistön kullekin ihmiselle lantti,muuten se yksittäinen,joka rahan saa,joutuu toisten taholta väkivallan kohteeksi.Toinen konsti on tietysti ettei anna rahaa ollenkaan kenellekään.Turisti vaan ummistamaan silmänsä kurjuudelle,joka ei siellä lopu.
Katselin eilen Juurakon Huldan tv:ssä.Aina yhtä miellyttävä kokemus,vaikka moneen kertaan nähty.Leffa on mainos siitä,mitä sitkeydellä ja lannistamattomalla opiskelulla saavutetaan.Ja vielä tuohon aikaan,kun naisen kuului ehdottomasti olla kotona palvelemassa miestä eikä suinkaan missään tapauksessa kipuamassa asemaansa parantaen yhteiskunnallisia portaita ylöspäin.Hulda onnistui.Sittenkin! Ja kaupan päälle Juurakon torpan tytöstä tuli rouva tuomarille. Hella Wuolijoki osasi tyylillä ivata 1930-luvun kapitalistista yhteiskuntaluokkaa,jossa varsinkin naisen paikka oli olla pelkkä kaunis höpsö paistatellen miehensä karriäärissä,tittelissä ja rahoissa."Sivistyksen,ja yksinomaan sivistyksen kautta hyvinvointi ja tyytyväisyys voivat levitä yhteiskunnan kaikkiin luokkiin". Näin sanoi vuonna 1925 kuollut vapaaherra,arkkitehti,senaattori ja pankinjohtaja Sebastian Gripenberg aikoinaan.
Tänään ei ulos.Ajatuksena kodin siistiminen,joka jälleen kerran on ollut vahvasti retuperällä.Ystäväpiirini naisten esimerkistä huolimatta en ole mikään siivousintoilija.Tosin eilen jutellessani puhelimessa katse osui tv-pöydän kahteen koriste-esineillä täytettyyn lasihyllyyn.Paksu pöly kaiken katteena.Hertsileijaa,en ole varmaan koko hyllystöön koskenut vuosiin! Puhelu oli lopetettava ja ryhdyttävä heti toimeen.Kymmenet tavarat pois ja kosteaa riepua käteen.Hyllyt kuin television taustakin pääsi pölyistä,jokainen mutka ja kulma.Puhkuin innosta lattian rajassa,pyyhin hellästi afrikkalaisen virtahevon selän.Asettelin kaiken paikoilleen.Tulipas hienoa jälkeä!Tänään jatkuu.Pitää takoa raudan ollessa kuuma,sanotaan.
Suomen lippu liehuu tänään lippujuhlapäivänä saloissaan. On myös marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivä.Kuin myös äitini serkun,jolle myöhemmin toivottelen hyvää tätä päivää.Lisäksi tänään paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta.Ei kun päivän viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti