Ennen sanottiin,että yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.Tänä päivänä pitkän elämän toivossa popsitaan porkkanoita.Tutkittu juttu tämäkin,todistettukin.Alfakaroteeni on taikasana.No,meidän huushollissa on aina syöty porkkanoita.Ei nyt fanaattisuuteen asti,mutta normaalisti ja usein.Lapsuuteni Lastentunti-ääni Markus-setä vannoi kaurapuuron nimeen kertoen sen panevan lapsille kasvuun vauhtia.Luultavasti melkein jokainen Suomen lapsi söi noihin aikoihin kaurapuuroa.
Nyt aletaan päivä murolautasellisella.Muroihin on upotettu vitamiineja ja muuta terveellistä,kuten moniin muihinkin kaupasta ostettaviin ruokatuotteisiin.Maidot,jugurtit,jauhot ovat ympättyinä jos ei muulla niin ainakin D-vitamiinilla.Päälle vielä luontaistuotteet ja apteekista ostetut vitamiinit,niin emmeköhän ole ihan pingollaan kaikkea mitä ihminen tarvitsee ollakseen reipas ja energinen.Aurinkokin poissa Pohjolassa ison osan vuotta.Sen säteethän vitaminisoivat meitä sen kuin kerkiävät.Huhtikuussa yleensä jo ollaan paremmalla puolella ja kyllä tänäkin aamuna sumun seasta toivo pilkahteli.
Ranskassa poliisit vahtivat maan juuri saaneen burkakieltolain noudattamista.Uhmausta on ilmassa ja virkavallan kynät sauhuavat.Jos minulta kysytään,ei kysytä,mutta kerron silti,että jos ei kasvoista näy muuta kuin silmät,niin en hyväksy.Meillähän puututtiin myös näihin peittoihin,kun piti todistaa henkilöllisyys esimerkiksi bussissa kuvallisen kuukausilipun kanssa.Ei onnistunut ja jos kuljettaja oli mies,niin eihän musliminainen kasvojaan paljasta.En tiedä,monestiko burkanaisen matka tyssäsi tähän asiaan.Helsingin keskustassa on vähän näitä naisia.Itse olen nähnyt vain kerran taikka pari.Ehkä heidän omissa yhteisöissään muualla kaupungissa enemmän.Eihän tämmöinen meno oikein Euroopassa käy,kun pitää mennen tullen todistella henkilöllisyyttään.Pelkät silmät eivät kerro muuta kuin värin.Koko kropan peittäviä mekkoja päähuiveineen näkee Itäkeskuksessa,jonka itsekin todennut siellä kuitenkin nykyisin ylen harvoin käyneenä.
Sitten muutama rivi jälleen iänikuista kerjäläisasiaa.Kituvat edelleen ilman sähköä Kalasataman huterissa oloissa.Nyt Helsinki alkaa käräjöidä sosiaalikeskus Sataman kanssa haluten purkaa koko vuokrasopimuksen ennen aikojaan.Edelleenkään ei kelpaa oikea talo kerjäläisjoukkiolle asuttavaksi,vaikka lupa yhä voimassa.Ei ensimmäistäkään kiinnosta kunnollinen asuminen.Osa on ilmoittanut piipahtavansa pääsiäisen viettoon kotimaahansa Romaniaan,mutta tokikin palautuvat hetimiten kiireenvilkaa tänne pahvimukiensa viereen.Keskustan talojen kulmilla heihin jo kompastelee,kun joukko kasvanut näin lämpenevän kevään myötä.
Eilen olin niin topakka mieleltäni,että tempaisin huushollin taas putipuhtaaksi.Pyykkikone surisi taustamusiikiksi,kun edellinen yö oli sen mallinen,että aamulla pestävää meillä riitti.Vaikka jouduin kahdesta asti valvomaan,jostain kummallisesta syystä väsymys ei painanut.Mutta illalla raukenin varhain ja vuoteeseen mentyäni nukahdin oitis.Tämä aamu oli taas normaalia paitsi sen kannalta,että tuuraaja pyrki tuuraamaan,vaikka varsinainen päivä on vasta huomenna.Käännähti ovella kiireesti kannoillaan ehtiäkseen edes joltisenkin säälliseen aikaan sinne minne pitikin."Huomiseen" huikkasin perään Helenan kiiruhtaessa puolijuoksua kohti hissiä.
Huomenna on tosiaankin tuurauspäivä ja minulla jälleen hitonmoinen kiire,että noin puoli kahteentoista mennessä kaiken ehdin.Silloin on jo oltava melkein kotimatkalla.Kaksi tuntia jää asioille.On pankkia ja suutaria,apteekkia ja kukkakauppaa plus vielä ruokaostokset.Hui.Töppöstä on pantava toisen eteen vauhdilla,eikä turhiin pysähdyksiin aikaa liikene.Tänään vielä rauhallista ja juuri mietiskelen,veisinkö miehen ulos.Päivää riittäisi vielä parvekehommiinkin,joita myös jo eilen aloittelin.
Vanha viholliseni kalalokkipariskunta,tuo rauhoitettu lintulaji Suomessa, parveilee jo jätetalon katon yläpuolella.Katolta lumet hävinneet ja entinen pesä hiukan ränstyneenä paksun lumikerroksen jäljiltä odottelee asukkaitaan.Tiedän lokkien iän olevan pitkän,ilman porkkanoitakin,ja se harmittaa,että pitävät kotinaan vielä tätä kattoa,vaikka minusta on jo aika jättänyt.Aloittaessaan perhe-elämän onnea,olivat nuoria lintuja ja parhaassa iässään.Voisin tietysti niille tulla kummittelemaan ja maksaa potut pottuina,kun ovat tahrineet kesäkolttuni,rääkäisseet korviini ja lyöneet päälakiani siivillään räpylät hiuksissani.Hu-huu! Mitenkähän sitten nokka pannaan?
Miehen makuuhaava näyttää taas paremmalta.Tutkin asiaa muutaman päivän välein.Myös raportoin Mehiläisen haavahoitajalle,jonka huomassa pääasiallisesti mieheni kylki on.Nyt on haavan päällä varsinaisen siteen lisäksi semmoiset toppaukset että.Estävät suurimman paineen hänen maatessaan sillä kyljellä.Aikamoinen tappelu muuten operaation aikana.Viimeksi sain kuin muulin potkun selkääni miehen kamppaillessa toimenpidettä vastaan.Ottaa mukamas kipeää.
Miksi muuten miesten kipukynnys on niin paljon naisten kynnystä matalampi? Minun tämä urhoni kerran pyörtyi,kun häneltä otettiin muutama tikki pois paikallispuudutuksessa tehdyn leikkauksen jälkeen.Olimme matkailemassa eteläisessä Ranskassa ja Marseillessa eräs hammaslääkäri tikit poisti.Sattui semmoinen kyltti olemaan kadulla ja minä päätin,että lääkäri kuin lääkäri.Siinä miestäni hoivatessa taas eloon kuukahtamisensa jälkeen kerroin,miksi vasta siellä tikit poistetaan.Siksi,että matka oli, ja kotona jo keksin,että voidaanhan ne poistaa muuallakin.Siis ei kun matkaan.Hammaslääkäri ei edes veloittanut työstään mitään!
Tämmöiseen matkamuistoon loppuu tämänpäiväinen teksti.Hellurei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti