Ensimmäinen joutsen souteli eilen arvokkaasti kotikonnun rantavesissä.Ilman puolisoa.Onhan komea lintu! Kyhmyjoutseneksi tiesin.Tokko sitä itse tiesi,mutta sen tiesi,että kaunis on muodoltaan.Oli mielessä varmaankin satu rumasta ankanpoikasesta.Niin oli sadun joutsen jättänyt taakseen ankean lapsuuden,kun sitä ei mihinkään joukkoon huolittu rumuutensa takia.Nyt huolittaisiin! Vaan eipä enää liity.Yksin soutelee.Jos vaikka on hulvaton poikamies tai puolisoa siinä etsiskelee.Ei suonut meihin katsettakaan ohi meloessaan kaula ylväästi hiukan kaarella.Mutta se näki meidät kuitenkin.Huomasi kaksi ihmistä.Ei arkaillen vaan kauneudestaan tietäen pelottomasti siinä souti.Jatkoi yksinäistä matkaansa rantaviivaa pitkin kadoten näkyvistä.Valkoinen joutsen.
Kirjailija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko kirjoitti Lapin laulujoutsenista.Minä nuorena tyttönä kirjoitin Yrjö Kokolle.Kiitin kirjoista,jotka opettivat minut luontoa rakastamaan.Kiitin siitäkin,että hän kirjoitti juuri laulujoutsenista,aroista ja salaperäisistä linnuista kaukana Lapin lammilla.Kokko oli uranuurtaja joutsenten suojelussa,väsymätön niiden puolestapuhuja.Näin joutsenten joskus matkaavan kohti pohjoista mökkimme yli Hämeessä.Eivät viivähtäneet järvessämme,mutta tervehtivät matalilla trumpettitörähdyksillä.Kevät oli vasta aluillaan.Vaisto veti Ultima Thulen lintuja pesimämailleen pohjoisen vaaramaisemiin.
Aulangon puiston lammessa oli minun lapsuusaikanani valkoisia ja mustia joutsenia.Linnuilla oli lammen keskellä pieni saari,jonne voivat suojautua kärkkäiltä ihmisiltä,jotka kurkottautuivat melkein lampeen asti antaakseen leipäpalan joutsenelle.Se söi halukkaasti.Isä otti kuvan,kun minäkin kurkotan kohti mustaa joutsenta.Myöhemmin katsellessani ja kuunnellessani Tsaikovskin Joutsenlampea mieleen palasi Aulangon mustat joutsenet velhon tytär Odilen tanssiessa katalin aattein prinssi Siegfriedille esittäen prinssin rakastamaa Odettea.Odilen musta balettiasu,tutu,tietää pahaa,eikä alkuperäisen baletin loppu onnellinen olekaan,kun sekä Siegfried että Odette joutuvat kuolemaan.
Joutsenet ovat kirvottaneet monen säveltäjän,satukirjailijan ja runoilijan mielet.Linnun salaperäisyys kiehtoo,sen kauneus viehättää,sen ylväys ihastuttaa.Myös Eino Leino kirjoittaa vuonna 1902 Päivälehdessä ilmestyneessä runossaan "Lapin kesä" joutsenista.Koko pitkä runo tuo mieleen Leinon juuret "nälkämaiden liepeillä" Lapin rajoilla.Tässä runosta osa:
"Oi,valkolinnut,vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet,teitä tervehdän!
Oi,tänne jääkää,tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maille etelän!
Oi,oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin,palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa,maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen,ma pyydän:palatkaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti