Vaalipäivä ja palmusunnuntai urkeni keväisenä,kuten eilinenkin aamu.Istuin partsilla pitkät tovit ja tuntuipa mukavalta.Joku oli jo heittänyt jätehuoneen katolle pallon.Siellä se on,voi olla vaikka kuukausia ennen kuin joku uskallikko sinne kiipeää.Keräilin eilen pihalta suurempia roskia,että on miellyttävämpää katsella parvekkeen lasien läpi alas.Niin ja yhteiseksi viihtyvyydeksi myös.Rohkenin näin tehdä,vaikka olenkin kuullut "se ei sulle kuulu tehdä,vaan huoltomiehille". Tämä asenne ei koskaan ole yltänyt ymmärrykseeni asti.Jos on roska pihalla,miksi odottaa jotain huoltomiestä,kun voi pikaisesti kumartua roskan nostamaan? Huoltoyhtiö tulee kun tulee.Joskus.
Olen pohdiskellut ystäväni Ilonan kanssa Sauli Niinistön tiedon pihtaamisesta ollako presidenttiehdokkaana vaiko eikö olla? Olemme sitä mieltä,että hän asettuu kilpaan jaloon mukaan.Ehkä silloin tuloskin on selvä.Niinistön vastauksen julkistamista ennen jännitetään tänään vaalituloksia.Kuka pääsee eduskuntaan,kuka tuikivarmoista putoa tipahtaa? On se kovaa kamppailua päästä kahdensadan valitun joukkoon.Monet vanhat jermut sanoivat hyvästit antaen uusille mahdollisuuden.Enää emme kuule Esko Tennilän pauhaamista eduskunnan keskustelu- tai kyselytunneilla.Hänen punaiset pikkutakkinsa eivät enää ole istuntosalissa katseenvangitsijana.Mikä on niin monen edustajan lähdön syy? Yleinen tyytymättömyys ja kaikki julkisuutta saaneet ikävät asiat? Monet varmaankin haluavat alkaa viettää "normaalia" elämää,jossa on enemmän tilaa yksityisyydelle,perheelle ja ystäville.
Tänään tarkoituksena lähteä taas nuuhkimaan merituulosia,kunhan tästä enemmän päivään tokenen.Mies kuunnelkoon siihen asti Ilkka Koiviston kuvailemaa elämää intendenttivuosistaan Korkeasaaressa.Mitä hänen aikanaan kuului sikäläiselle eläinkunnalle? Kaikkeahan tapahtuu eläintarhan kulissien takana,joka on usein paljon jännittävämpää kuin se,mitä me näemme joko aidan tai lasin takaa.
Minä puolestani olen jo monena yönä nukahtanut Esko Salmisen kirjan ääneen lukemiseen.Korvaan jää nappi ja kirja loppunut aamulla.Esko Salminen on yksi maamme miellyttävimmistä näyttelijöistä,monen roolin taitava esittäjä.Yhä työssä,eikä ikä paina.Pitänee aloittaa jälleen kirjan kuuntelu alusta,josko pääsisin asiassa eteenpäin.
Teatterissa käyminen on ollut aina sydäntäni lähellä.Pikkutytöstä lähtien minut vietiin teatteriin.Ensimmäinen näytelmä oli Alladinin taikalamppu,jossa lampunhenkenä oli perhetuttavamme.Joka myös ansioitui myöhemmin eri teattereiden johtajana sekä teatterialan opinahjon rehtorinakin.
Myöhemmin kasvettuani sain tutustua hänen tyttäriensä kautta lähemmin teatterielämään esiripun toisellakin puolen.Molemmat tytöt ovat näyttelijöitä,mutta yhteydenpidot puolin ja toisin jääneet vuosien taa.Näyttelijävanhemmista aika jättänyt,kuten minunkin vanhemmistani.Olen kuitenkin saanut haistella teatteri-ilmaa kulisseissa ja pukuhuoneissa niin Helsingin kuin muittenkin kaupunkien teattereissa.Enkä unohda.
Muistan senkin niiltä ajoilta,miten järkytyin nuorena,kun Impi-täti makasi kuolleena arkussa näyttämöllä ja molemmat tytöt sanoivat arkun äärellä äidilleen jäähyväiset.Tytöt eläytyivät voimakkaasti ja minä tein samoin katsomossa.Se oli vavahduttava kokemus.Tosin "kuollut" oli yrittänyt kertoa arkusta käsin tyttärilleen pienellä hymyllä,että ei tapahtuma ole muuta kuin näytelmää.Ehkä tämä esitys oli ponnahduslautana tyttöjen myöhemmälle ammatille.Yleensä Impi-täti esitti draamaa enemmän primadonnan osia laulunäytelmissä.Muistan hyvin esimerkiksi hänen Mustalaisruhtinattarensa Sylvan Emmerich Kálmánin operetissa.No,nämä ajat ovat menneet.Ei niistä sen enempää.
Nyt on tänään ja justiinsa pisti päähän aloittaa aamutoimet miehen kanssa,että päästään ulos auringonpaisteeseen.Näinhän tuo tuppaa menemään,rutiininomaisesti päivä toisensa jälkeen.Että ei kun kirjoittamisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti