Luulin panneeni pisteen asialle: Mehiläisen kattomaalaukset.Näin ei käynytkään.Prosessi jälleen täydessä vauhdissa.Mehiläisestä soitettiin ja kerrottiin taiteilijan metsästyksen olevan menossa.Ottivat haasteen vastaan ja kiinnostuivat.Olinhan ottanut jo aiemmin yhteyttä Mehiläisen viestintäosastoon ja kysynyt heidän tietämystään kattomaalauksen tekijästä.Jatkoin minäkin etsimistä ja soitin eräälle taiteen asiantuntijalle eli Wenzel Hagelstamille,jos hän tietäisi kattomaalarin.Ei tiennyt,mutta ei myöskään hyväksynyt ehdotustani Kalle Carlstedtista,koska hän on puupiirtäjä,eikä ole työskennellyt koskaan Helsingissä.Eino Rapp sen sijaan sai kannatusta,vaan ei varmuutta.Keskustelu soljui mielenkiintoisesti aika pitkän tovin.
Sain senkin tietää Hagelstamilta,että välttämättä kattoteosten tekijä ei milloinkaan selviä,sillä noihin aikoihin 1930-luvulla saattoi rakennuksen arkkitehti ottaa sisäkoristelijaksi jonkun muun kuin kuuluisan taiteilijan.Signeerausta ei pidetty asiaan kuuluvana,eikä taiteilijan nimeä pidetty tärkeänä ilmoittaa.Rakennusmuseosta olisi mahdollista saada tietää.Vedin siis jälleen vesiperän.Etsintä jatkuu.Mehiläisestä tahollaan luvattiin minulle heti ilmoittaa,jos heitä onnistaa.
Tuuraajakin vaihtuu.Juuri kun aloimme tutustua.Tämä lähtee opiskelemaan.Ei kun onnea.Vahdinvaihto tapahtuu joskus kesän aikana ymmärtääkseni.Vielä vanha ja pääsin tänään kaupungille.Hyppäsin paikasta toiseen tuulen lailla ja olin kotiin tullessani varttitunnin vielä etuajassa.Olin ylpeä itsestäni.Ostin sellaisen kahvinkeittimen,jossa kahvi valmistuu "prässäämällä".Siis niin puhdas heräteostos kuin vain olla voi ja ehkä tuikiturhakin meillä,kun juomme kahvia vain aamulla.Myyjä hämmästeli vilpittömästi "eikö teillä ole vedenkeitintä",kun iloisesti mainitsin keittäväni aparaattia varten "melkein kiehuvaksi" veden ihan tavallisessa kattilassa.Lupasin vedenkeittimen ostaa,jos prässäyskahvista tulee meille tapa.Voin kokeilla uuden lajin kahvia ehkä samana päivänä kun kokeilen uutta helppoa ikkunanpesijääni.Olen siinä asiassa jo niin pitkällä,että purin laitteen laatikosta ja luin ohjekirjaa.Panin makuuasentoon talteen,jatkoin ohjeitten lukemista ja siellä sanottiin että laite on oltava pystyasennossa.Ei kun miettimään uutta säilytyspaikkaa.Onnistuihan sekin.Niin että tekniikka pelaa meillä kotona monella taholla,kunhan kaikkia oppisi käyttämään.Hohhoijaa.
Japanissa tsunamin irrottamat roskaläjät ajelehtivat pitkin ulapoita saavuttaen joskus aikanaan Yhdysvaltojen rannat.Taloja,talon kattoja,puita,veneitä ja muuta moskaa haittaamassa laivaliikennettä.Myös yhä Japanissa järisee tuon tuosta.Koska se kaikki oikein loppuu? Ovathan toki tottuneet,mutta tämä taannoinen taisi olla heillekin jo liikaa.Seuraamukset tiedämme.
Hyvä meillä täällä,vaikka katupölyä onkin jälleen Helsingissä.Likipitäen kovin pientä harmia.Lumi häippäsee kohisten.Suunnittelen lehtiharavan kanssa pihalle menoa ja putsaan piharapun viereisen pensaan takasen alueen,jonne armaat rapun asukkaat ovat ottaneet asiakseen viskata tupakantumppinsa,käytetyt oluttölkkinsä ja niistetyt paperinenäliinansa.On siellä syksyisiä pensaankin lehtiä,joista kaikista aion päästä eroon.Muihin paikkoihin en kajoa.Olkoon talkoolaisten hommia,jos moiset tänä keväänä järjestetään.Jos aion vielä tulevanakin suvena puuhastella kukkamaan kanssa,on sen ympäristö oltava kukkia kunnioittava ja siisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti