Nyt ollaan siis jo pääsiäispäivässä.Toinen vielä huomenna.Viikon kuluttua vietämme Valpurin päivää.Ullanlinnan mäelle tuskin menemme,vaikka ollaan sielläkin aikoinamme samppanjapullo poksautettu.Myös vappulounaat joko meillä tai muualla ovat taaksejäänyttä elämää.Iloiset muistot palautuvat mieleen näin huhtikuun vaihtuessa toukokuuhun.
Eevi soitti eilen Oulun tienoilta.Ei lunta nimeksikään kuin jossain pohjoispuolen varjopaikoissa pieni haihtuva kasa.Mutta kun oli tyttärensä ja vävynsä kanssa Haaparannassa,niin Kemin seuduilla riitti vielä paksusti.Mutta silloinhan liikutaan jo Lapin puolella.Kun me joskus takavuosina teimme matkan Jäämeren rannoille,niin kesäkuun puolessa välissä oli Kilpisjärvi vielä jään peitossa.Norjan puolella teki Golf-virta tehtävänsä ja kevät oli hehkeässä terässään.Eikä talveksi muuttunut,vaikka ajelimme Teno-joen suulle asti.
Äitini iäkkäälle serkulle soitin eilen kiittääkseni sekä Espanjan kortista että pääsiäistervehdyksestä.Itse kun en kortin korttia kirjoittanut.Niin vaan oli tämä ex-opettaja tehnyt poikansa perheen kanssa etelän matkan.Lentokentillä oli henkilökunta rouvaa huoltanut ja kyörännyt koneeseen asti pyörätuolissa.Näin kunnioitettiin ikää.Matka oli mukava,vaikka vielä silloin ei edes siellä päin kesä ollut tervehtimässä pohjolan väkeä.Nyt jo hänen pihansa heräilee täällä suveen ja pian hän saa ihailla omenatarhansa kukkaloistoa.
Seuraavana soittovuorossa oli ystäväni Tampereella,joka myös muisti kortilla.Emme ole enää vuosiin tavanneet.Minulla täällä mies hoidettavana ja hän vakavasti sairastuneena Mansen puolessa.Onneksi on puhelin.Hulvattoman hauskat muistot menneistä meitä yhdistävät,vaikka ystäväni sairaus onkin jo osin muistia himmentänyt.
Tänään ei soiteta mihinkään,mutta meille saa toki soittaa.Lampaan pala odottelee keittiössä jalostamista ja uloskin on lähdettävä.Ei saa hukata näitä upeita aurinkoisia kevätpäiviä.Kohtapuoliin alkaa ainakin minusta olla kaunein aika vuodesta,kun hento vihreys peittää puut,pensaat ja maan.Kukat heräävät loistoonsa,aurinko lämmittää suloisesti.On hyvä vetää henkeä.Nähdä kimmeltävä meri edessään,tuntea tuuli iholla.Kuunnella lokkien loputonta kirkunaa,johon ei vielä kyllästy.Veneitä vesillä päivä päivältä enemmän.Meriharakkapari piipahtaa mantereen puolella saariyhdyskunnastaan palaten nopeasti turvalliseen asuinympäristöönsä ihmisten ulottumattomiin.Valkoposkihanhet kelluvat rauhallisesti vedessä,kunnes yksi äännähtää ja koko parvi lehahtaa lentoon laskeutuen vielä ruskeanvoittoiselle nurmelle.Pieni valkoinen koira remmin päässä uhittelee sitä paljon suuremmille linnuille,kunnes rohkeus pettää yhden levitellessä siipensä varoitukseksi.Suutari pysyköön lestissään,kertoo hanhen ilme.Pieni valkoinen koira jatkaa matkaa isäntänsä seurassa: "huh,kun ne ovat isoja".
Joutseystävämmekin on yhä paikoillaan keinahdellen aaltojen liikkeitten mukana.Ilman puolisoa yhä.Se painaa välillä päänsä veden alle etsien syötävää.Äitini piti tiukasti siitä kiinni,että "joutsenet syövät vain lumpeita". Tähän aikaan vuodesta ei ruokapöydän antimet liene vielä kovin runsaat,jos näin olisi.Jotain kuitenkin tämä meidän joutsenemme löytää,koska nokan tyvestä roikkuu hiukan vihreää.Se vaihtaa paikkaa ja katoaa lopulta pienen niemen taakse.Ehkä se on vielä ilonamme tänäänkin.
Nyt kutsuu keittiö,että saan ruuan alulle.Aamutoimet ja ulos kevääseen.Hyvää pääsiäistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti