Joku päästi taannoin semmoisen tiedon,että Helsingin Kauppatorin lokkikantaan pannaan piste kouluttamalla brittiläisiä haukkoja asialle vihkiytymään.Tämä olikin uutisankka,kenen lie keksimä.Joskus kuulemma kaupunginvaltuuston kokouksessa puolileikillä heitetty juttu,jonka nyt joku totena ottanut oli.Olisi ollut kuulemma kuusi vuoroon lentävää haukkaa Kauppatorin yläpuolella,joitten pelkkä läsnäolo olisi jo torilokit karkottanut.Jos kuitenkin lokkiparka olisi kynsiin joutunut,tarkoituksena olisi ollut,että haukka toisi saaliinsa kiltisti vahingoittumattomana kouluttajalleen.Tämä sitten päästäisi kiinniotetut vapaaksi jossain lokeille soveliaammalla paikalla,jossa oppisivat elämään lokkielämää,johon kuuluu ruoan hankinta merestä.Ei siis jäätelötötteröt,viipurinrinkelit ja lenkkimakkarat ihmisen käsistä.No,tämä haukka-asia oli siis jonkun toimittajan ilmoille päästämä perätön juttu.Hulvaton ja helppo lokkien ruoansaanti jatkuu entiseen malliin Kauppatorin vilskeessä.Eipä auta itku markkinoilla.
Markkinoista puheenollen siirrynkin sutjakkaasti Helsingin historiaan.Varsinaisesta torielämästä tiedetään tarkemmin vasta 1700-luvulta asti.Maalaisilta ostettiin tiettyinä viikonpäivinä,kalastajat toivat venelasteittain tuotteitaan ja kaupunkilaiset saivat perheilleen tuoretta pöytäänsä silloiselta Suurtorilta,joka nyttemmin Senaatintorina tunnetaan.Kun Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki,alkoi kaupungin siistiytyminen,johon kuului myös Suurtorin tyhjentyminen torikauppiaista.
Joitakin aikoja torikojuja sai pitää nykyisen Vanhan Kauppahallin päätyalueella,josta kuitenkin Ullanlinnan asukkaiden nenään tuli lihakauppiaitten tiskeiltä teurastuoksuja.Niinpä torielämä siirtyi vähitellen Kauppatorille,jossa se yhä on.Elämä torilla oli jo vilkasta 1800-luvulla,vaikkakin erilaiset määräykset säätelivät myynnissä olevia tuotteita.Kuukausittaiset hintataksat ulottuivat teerinkilöistä ja muusta leivästä lihatuotteisiin,voihin ja kynttilöihin.Sääntöjä ja määräyksiä oli monen sortin ja mitä enemmän oli,sitä enemmän niitä rikottiin.
Venäläiset "marketantit" eli sotilaskaupustelijat tulivat myös torille myymään ja tästähän syntyi närää.Väitettiin heidän myyvän salaa yhtä sun toista ruoasta viinaan venäläisille sotilaille.Syntyi suukopua silloin tällöin,kuka myy ja miten myy.Myös oli osingoille pyrkivä myyjäryhmä,joka osti mielellään kokonaisia maalaiskuormia.Nämä myyjät olivat yleensä naisia,juutalaisia tai venäläisiä.Heitä alettiin kutsua "pradajerskoiksi".Sana liittyy venäjänkieliseen sanaan "myydä".Maine ei ollut pradajerskoilla mitenkään hyvä.
Tästä kertoi Sakari Topelius Pudonnut kenkä-näytelmässään,jonka minun ikäisistäni jotkut saattavat muistaa hyvinkin.Matami Ström näkee kohdalleen tulevan pradajerskajan,joka tahtoo ostaa kaikki matami Strömin myymät tavarat,koska pradajerskaja aikoo "juuri nyt lähteä Viaporiin". Ström ei vehnäsiään suostu myymään pilkkahinnalla pahamaineiselle tukkuostajalle ja väittää kyllä tietävänsä pradajerskajan metkut.Tämä tahtoo tietää millaiset metkut.Matami Ström kertoo:
"Akka,joka vaihtaa,huijaa,
tyhjää ostaa,hyvää myy;
juoksee,kiusaa,puhuu,puijaa,
räpättää kuin turkinpyy;
kujein kulkee,liehuu,leijaa,
tunkee kyökkiin totta mar;
petkuttaa ja peijaa,veijaa
ja on pradajerskatar".
Heitä ei enää Kauppatorilla näy ja muutenkin tämänpäiväinen Helsingin torielämä on paljon värittömämpää kuin 1800-luvulla.Eloa tuovat perinteiset silakkamarkkinat syksyisin,jolloin saattaa sieraimet saada tuta ehtaa tervantuoksua,koska laiturissa on aina muutama vanha parkki markkinoiden aikaan.Toki kalastajilta saa kalaa ostaa yhä suoraan veneistä,mutta silakatkin purkeissaan ovat kyllästettyjä valkosipulilla tai muilla nykyajan vaatimilla mausteilla.Suolakala tuskin tekisi kauppansa.
Kauppatori on kuitenkin oikea tori,jossa lapsesta asti olen ilon saanut käydä ja yhä käyn,vaikka mies joutuukin pyörätuolissa nupukivillä tärisemään.Ne ovat nupukiviä,eivätkä mukulakiviä,jotka kaksi anteeksiantamattoman usein sekoitetaan.Mukulakivi on se epämääräisen pyöreä luonnontuote perunaa muistuttava.Nupukivi suorakaiteen muotoinen ja säännöllinen,ihmiskäden muovaama.Korjaan aina,kun taksinkuljettaja noituu "mukulakivillä" ajamista joillakin Helsingin kaduilla.Mukulakiviä tuskin on muualla kuin museokatu Sofiankadulla Senaatintorin ja Pohjoisespan välissä.Näin se on.Uskokaa tai älkää,niitten päällä vasta pyörätuoli tärisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti