Uusi päivä ja uudet kujeet,sanotaan.Huomenta.Perussuomalainen Teuvo Hakkarainen sen kuin pysyttelee tapetilla suusta pullahtavine sammakoineen.Nyt on taas niin hänen mukaansa,että "neekeriukot" olisi poistettava toreilta ja pantava metsätöihin.Timo Soini pitää Hakkaraiselle jälleen puhuttelun.Nyt ei Hakkarainen kai enää voi syyttää "maalaisuuttaan" halventavista sanoistaan tai sitten miehellä on keskitasoa huonompi muisti.Mitä varten pitää nimitellä näyttääkseen olevansa tämän maan maahanmuuttopolitiikkaa vastaan? Eikö olisi muita asiallisempia kanavia tuoda mielipiteitään julki vasiten,kun nyt istuu kansaa edustamassa parlamentissa? Hakkarainen saa näiden "neekeriukkojen" vihat päälleen ja afrikkalainen temperamentti saattaa leimahtaa.Mitenkäs sitten Hakkarainen suunsa panee? Sammakot eivät enää mahdukaan ulos.
Ympäristölautakunta Helsingissä aikoo panna historiaan kaikki 13 kaupungin kelluvaa mattolaituria.Itämeren tilasta keskusteleminen vaatii tämän toimenpiteen,ettei mäntysuopaa enää pääse mereen.Lopettamisesta on puhuttu iät ja ajat.Saas nähdä mitä tuleman pitää,kun vastustajia laiturien poistamisesta on.Kuivalle maalle pykättäisiin vastaavia,mutta sepäs ei olekaan kaikkien matonpesijöiden mieleen.Uskon tuommoisen mattolaiturin olleen hyvän ja mukavan sosiaalisen elämän tapahtumapaikan.Niin olivat ennenmuinaiset pesutuvatkin kerrostaloissa.Rouvat juorusivat,panivat maailmaa järjestykseen siinä samalla hangaten pestäviä pyykkilautaa vasten vierivieressä olevissa paljuissa.Mutta voihan sanan jos toisenkin vaihtaa kuivallakin maalla olevan mattojen pesupaikan liepeillä,vai? Tosin siitä on,myönnän,jonkinlainen romanttisuus pois,minkä meri antaa tuoksuineen,tuulineen ja auringonkiloineen.Kumpi on sitten tärkeämpää,Itämeren puhtaus vai valokuvauksellinen mattolaituri pesijöineen aalloilla?
Ainoan maton pesun,jonka itse olen eläissäni suorittanut,oli mökillä.Vanha lautarakenne alustana,mäntysuopapökäle,matot ja letkusta vesi.Räsymattoja piisasi ja emännällä virtasi hiki kärpästen ja muiden pieneläinten suristessa ympärillä.Kaduin jo ensimmäisen maton pesemisen puolivälissä yltiöpäisyyttäni,enkä nähnyt koko hommassa hituistakaan edes lopputuloksen puhtautta.Sain ähellettyä urakan loppuun ja saunaportaiden kaiteet koko pituudeltaan oli vettä tippuvia mattoja täynnä.Mäntysuovan vahva haju leijui koko tontilla.Käteni olivat samaa tuoksua täynnä ja näyttivät ryppyisiltä rusinoilta.Yritin karkottaa hajun Chanel vitosella,mutta vahvaa ,ah vahvaa on mäntysuopa.Se oli elämäni ensimmäinen omakohtainen mattopesu ja jäi takuulla viimeiseksi.
Tänään on päiväjärjestys semmoinen,että käydään kaupungilla.Kunhan olen kirjoitellut ja muutenkin ihmetellyt aamupäivän menoa.Sitten alkaa kahden ihmisen paneminen lähtökuntoon,jolla aina oma aikansa ja manööverinsa.Siinä vaiheessa huokaan helpotuksesta,kun pyörätuoli on jo valmiina odottamassa eteisessä,inva-auto tilattu ja matka hissille voi alkaa.Eilinen sade teki luonnolle hyvää ja minä säästyin sääkukkien kastelulta.Kävin kyllä tarkistamassa,miten olivat ensisateestaan selvinneet.Jotkut roikottivat varsiaan murheisen näköisinä,kun taas toiset viskanneet muutaman terälehden kukankasvoiltaan.Yleiskuva kuitenkin hyvä.Tämän päivän saavat toipua,tuskin tarvitsevat illallakaan vettä.Epävakaista säätä on luvattu pitkin viikkoa.
Islannissa senkuin tupruttaa.Eilinen uutisvälähdys oli kuin Pompeijissa ikään tulivuoren lähikylien peityttyä tuhkakerrokseen.Onneksi ei käynyt samoin kuin Italiassa muinoin,vaan ihmiset suojautuivat koteihinsa.Lentoliikenne hiukan takkuilee jo muuallakin Euroopassa,minne tuhkat levittäytyneet tuulten mukana.No,tämmöistähän se on Luontoäidin kanssa,joka joskus puhuu vallan isännän äänellä.
Eilen kirjoitin pitkähkön kirjeen ystävälleni Lammille.Emme mitenkään kirjeenvaihdossa ole.Joskus soitellaan ja muu kanssakäyminen jää joulukorttien varaan.Vuosia kulunut ainakin yhdeksän tai kymmenen viimeisimmästä tapaamisesta ystäväni ja miehensä kauniissa kodissa.Pihamaa oli kuin kukkaniitty kukoistaen omaan tahtiinsa,mistä näystä silmä nautti suunnattomasti.Niin usein pihapiiri on kuin puutarhalehdestä,symmetrinen,viimeisen päälle huolehdittu kuin säntillinen puisto pienoiskoossa.Tämä vanhojen ruusupensaiden reunustama alue oli vuosia ilman ihmiskäsien kosketusta olevassa tilassa sormustinkukkien ja floksien karattua jo ajat sitten järjestäytyneistä riveistään kaikenväristen lupiinien sekaan.Niiden lomassa sinnitteli kannusruohot,peltoretikat,koiranputket apiloiden ojentuessa aurinkoa kohti niiden jaloissa.
Siitä pihasta tuli hyvä mieli,kaipuu lapsuuteen,kun joskus vanhempien kanssa sai kirmata vapailla laitumilla,liukastua lehmänkakkaan Pohjanmaalla vieraillessa.Kieriä loputtomalta tuntuvaa rinnettä alas ruohon tuoksuessa nenään timoteiden raapiessa paljaita sääriä ja käsivarsia.Kukaan ei varmaankaan unohda lapsuutensa kesiä ja ne putkahtavat mieleen vaikkapa vain ystävän kukkien täyttämän pihapiirin katselemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti