Jos en sitten millään jaksanut valvoa euroviisujen kanssa,niin eilen jaksoin ilman yhtäkään haukotusta seurata jääkiekon maailmanmestaruuden ratkeamista.Suomi on maailmanmestari,jippiiii!!! Maaleja tehtiin kuin tyhjää vaan kuusi kappaletta.Ruotsilla yksi. Ottelun päätyttyä kamera seurasi ruotsalaisyleisön ilmeitä,jotka olivat murheen murtamia,synkkiä ja tappion tuntua täynnä.Häviäjän osa on katkera osa.Meidän pojilla piisasi naurua.Halattiin,iloittiin,käteltiin ja oltiin onnellisia.Ollaan me hyviä! Ruotsalaisten pitäisi muistaa,että jo finaaliin pääseminen on voitto ja vaikka hopea saadaan häviämisen kustannuksella,ei se huono asia ole kokonaisuutta ajatellen.No,kyllä kun tomu on laskeutunut,ruotsalaisetkin ajattelevat koko asiaa jo myönteisemmin.Maailman toiseksi paras ei ole huono sijainti. Mutta onhan makoisaa olla kuitenkin ykkönen! Ja sehän on Suomi!
Nyt aamulla yritin saada ompeleitten poistoaikaa miehelle perjantaiksi terveysasemalta.Ei onnistunut.Varasin ajan Mehiläisestä.No,minulla oli kyllä tiukka aikaraja,sillä tuuraajasta en perjantaina luovu ja kotiin tulen yhdeksi.Perjantai ta:lla lyhyt päivä,jotta ymmärrettävästi en aikaa saanut.Nyt mietin,milloin saan sinne viedyksi lääkemääräykset uusittaviksi,jos entiseen tapaan sulkeutuvat moniksi viikoiksi kesäaikaan,joka alkaa parin viikon kuluttua. Mies mukaan ja matkat omakustanteisesti.Reseptimatkoja kun ei kunta eikä Kela korvaa.Joskus ihmettelen tätä omaishoitajan arkea!
Siitä laveammin juuri eilen puhuin pikkuserkkuni vaimon kanssa,jonka elämää työllistää myös omaishoitajuus.Miehellänsä Parkinsonin tauti.Minulla sentään monetkin yöt sujuvat mukavasti nukkuen,mutta Hillevi joutuu parin tunnin välein kääntämään miehensä yön aikana.Niin että voisin lopettaa omat jeremiadini niistä sillointällöisistä öistä,joina joudun vaihtamaan mieheni vuodevaatteet.A propos,nyt on ollutkin pitkähkö kuiva-aika.Ehkä sitten päiväsaikaan olen enemmän remmissä kuin Hillevi,sillä hänen miehensä on oma-aloitteinen ja liikkuu jopa ulkonakin,kun pystyasento sujuu makuuta paremmin.Kunta on heidän kotiseudullaan ilmeisesti Helsinkiä varakkaampi,sillä hoitotykötarpeissa ei ole säästetty,vaan kaikkea saa tarpeen mukaan.Helsinki supistanut.No,täällä enemmän tarvitsijoitakin,kun taas heidän kuntansa pieni ja hoitotarvikkeiden käyttäjiä vähemmän.
Sataa,kuten luvassa olikin.Kalalokki kyyhöttää pesässään muniaan varjellen.Hautovat vielä jonkun aikaa.Sitten alkaakin armoton poikasten vahtiminen,kun munista kuoriutuneet ovat jo juoksuiässä ja ympäristöäkin pitää tutkia.Pihallakulkijat saavat jälleen tuta lintumaailman ärjyn suojeluhalun vihollisilta,vaikka emme suuremmin siihen kategoriaan kuulukaan roskia viedessämme.Eihän linnut sitä tiedä.
Eilen muuten simahti minulta jälleen bloggeri.Odotin ja odotin,että ilmaantuu aivan itsekseen.Eikö mitä.Lopulta rohkaistuin,vaikka sunnuntakipäivä olikin,soittamaan ystävälleni tietokone-ekspertille,joka etäauttoi kuten niin monesti ennenkin vaivojaan säästämättä ja väittäen sen vielä tekevänsä varsin mielellään.Ja niin bloggeri palautui omalle paikalleen.Enkä voi lakata ihastelemasta sitä taidon ja osaamisen määrää tietokoneen kanssa,mikä tällä kaverilla on. Kiitoksia.
Sateesta puheenollen,tekee luonnolle hyvää.Värit kirkastuneet,ruoho kasvaa uutta voimaa saaneena,koivunlehdet paisuvat paisumistaan vähitellen täyteen mittaansa.Mansikkasato ei ole kuulemma kärsinyt viime talvesta ja sehän on tärkeä tieto tämmöiselle mansikanrakastajalle.Mikään muun maan marja ei vedä vertoja Pohjolan auringon kypsyttämälle mansikalle,jota tuulet ovat hyväilleet ja valoa täynnä olevat yöt syleilleet.Mansikan tuoksu huumaa ja sen lämpimän punainen väri houkuttaa haukkaamaan tai työntämään koko ihanuuden kokonaisena suuhun,jossa se koskettaa makuhermoja mitä suloisimmalla tavalla.Marja mehuineen levittäytyy koko suun alueelle jatkaen matkaansa ruokatorveen ja mahalaukkuun,jossa se yhä vieläkin antaa hyvänolon tunteen.
Myöhemmin kesällä,kun ihminen on syönyt marjat tuoreina ja raikkaina,alkaa tahtoa niistä valmistettuja herkkuja.Suussa sulavat Romanovin mansikat,minttu- tai suklaamansikat. Nyt tuli vesi suuhun.Juhannuksen aikoihin saamme etumakua mansikoista,vaan ei silloin aivan vielä niistä "oikeista" avomaalla kasvaneista.Vaan kun ne ilmestyvät toripöydille,ei meikäfriidun huushollissa muuta syödäkään kuin ihania,tuoreita kotimaisia mansikoita.
Juuri luin netistä Pirjo Bergströmin kuolleen.Viimeksi tapasin Pirjon (o.s.Halminen) vuosia,vuosia sitten Mustikkamaalla,kun menin Kesäyön unelman väliajalla häntä tapaamaan.Muistelimme kouluaikoja ja nuoruuttamme,jolloin olimme paljon yhdessä.Näin rivimme harvenevat.Hyvää matkaa,Pirjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti