Kyllä tämä tietokonemaailma on sitten ihmeellinen maailma.Eilen mainitsemani J.V.Snellman-kirjoitukseni on taas paikoillaan,vaikka oli häviksissä! Siis ollaan jälleen normaalissa elämän rytmissä.Aamukahvin jälkeen kirjoitan,mies kuuntelee äänikirjaa,aurinko paistaa ja jätevajan katon lokit hautovat.
Libyan Gaddafi on ilmoittanut olevansa turvassa,kun maailma jo ehti ihmetellä tapahtunutta,mitä hänelle kuuluu.Muuhun maailmaan kuuluu sitä ja tätä,enkä aina jaksa edes seurata ja asioita mietiskellä.Omassakin elämässä pitelemistä.Korvaklinikalta sain tehtävän hoidella miehen leikkaushaavaa.Seurata,ettei tule komplikaatioita.Ompeleet saa viikon kuluttua poistaa.Omalla terveysasemalla,ellen sitten katso asialliseksi mennä näyttämään lähettäneelle lääkärille Mehiläiseen.Riippuu nyt taas siitä,pääsenkö ta:lle edes varaamaan puhelimitse aikaa,kun sekin asia on niin kovin vaikeaa nykyisin toimistohenkilökunnan kiireitten takia.Ja saanko ajan nopeammin kuin kuukauden kuluttua.Nämä ovat näitä ikuisuuskysymyksiä kunnallisen terveydenhoidon puolella.
Eilinen Flooran päivä oli meillä semmoinen päivä muinaisina aikoina,että mies pani Chevalier-tyyppisen olkihattunsa päähän,kun ulos lähdettiin.Tämä hattutemppu oli varma kesän merkki,jota joskus nykyisin kaipaan.Nyt hattu koristaa parvekkeen seinää kertoen sieltä käsin kesän tulleen.Katselen sitä pienoisen kaihon vallassa ja mieleen tulvahtaa monta muutakin iloista traditiota,joita ei enää meillä ole.No,muistella saa ja pitääkin vaikka silmänurkat kostuvatkin.Aikansa kaikella ja nyt on näin.Sama Flooran päivän aurinko paistaa ja yhtälailla luonto puhkeaa kukoistukseen kuten se on aina tehnyt.Passaa iloita.Ulos aiomme tänäänkin.Tuuleen ja paisteeseen,alkavaan kesään.
Olen tehnyt päätöksen.Tarkoittaa,että sittenkin istutan piharapun kolmimetriseen laatikkoon kesäkukat.Lähdenkö miehen kanssa Plantageniin vai tyydynkö Stockmannin uuteen puutarhakojuun Keskuskadulla? Kauaa ei tätä voi miettiä,kun nyt jo alkaa olla passeli istutusaika käsillä.Pitää saada ennen pihatalkoita valmiiksi,etten sitten hyöri muitten jaloissa osallistumatta sen enempää kevätpuuhasteluun.
Tästä tulikin mieleeni,että naapuritalon englantia puhuvat kissaihmiset eivät ole enää olleet kumppanieläintään ulkoiluttamassa meidän nurmikollamme.Heidän isännöitsijänsä ilmeisesti sai heidät lopultakin ymmärtämään tämmöisen monen talon pihapiirin säännöt ja tavat. Myös talonpoikaisjärjen olisi pitänyt kertoa,ettei ole kovin korrektia ulkoiluttaa eläintä naapuritalon yksityispihalla.Pieniä,pieniä ovat nänmä asiat,mutta ihmistä lähellä jokapäiväiseen elämään kuuluvina.
Muutapa lisättävää ei tähän ole kuin kirjoittamisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti