Joskus männävuosina sanottiin neilikoista niiden olevan niitä ainoita kukkia,joita miehet osaavat ostaa.Minäkin sain usein neilikoita.Ne alkoivat vähitellen kokea jonkunlaisen inflaation,eikä kukaan nainen niitä juurikaan itse itselleen ostanut.Viime aikoina minä olen.Nytkin maljakossa muhkea kimppu punaisia.Niissä on jopa tuoksua,mikä monista ruusulajikkeistakin puuttuu.Ehkä allergioiden tuomaa jalostamista.Onneksi rantaraitin ruusut ja tuomet tuoksuvat.Viimeksi eilen saimme sieraimiimme ehtaa tuomenkukan tuoksua.Mieskin tunsi.Syreenit jo lykkimässä nuppuja,vaikkakin vielä hyvin pieninä terttuina.Monet pensaat kukkaloistossaan pani rantaraitilla flaneeraamisen mitä miellyttävimmäksi kokemukseksi.On tämä kesä taas niin poikaa!
Kukkasten hajuttomiksi jalostaminen ei ole mitään sen rinnalla,mitä koirille tehdään ihmisen kunnianhimon takia.Nyt tutkijat ja aidot koiriaan rakastavat ihmiset tahtovat lopettaa cavalierkingcharlespanieli-rodun.Koirahan on pieni ja sangen söpö suurine silmineen,oppivainen ja kiltti luonteeltaan haluten aina miellyttää,mutta millä hinnalla se on "söpöytensä" saanut? Päätä muokattu sen malliseksi,että pikkuaivot eivät mahdu edes paikoilleen!!! Rodussa ilmenee kahdeksankin eri perinnöllistä sairautta,jotka ovat ihmisen loputtoman Jumalaa leikkimisen halun tuomia vakavia vikoja.Juuri eilen illalla katselin Animal Planetista tästä rodusta dokumentin.Yksikään kennelihminen ei maininnut mitään pikkuaivojen puristuksista uudessa paikassaan tai niistä valtavista kivuista,joita koira sairastuttuaan joutuu kärsimään.Kerrottiin rodun olevan halutuimpia maailmassa.Näytettiin koiraperhettä,jossa pyöri mitä suloisimpia cavalierkingcharlespanielpentuja aavistamattakaan mitä niiden aikuiselämä tuo tullessaan ihmisen loputtoman halun takia saada kenneltoiminta maailmassa pyörimään ja rahoja kirstuun kilahtelemaan.
Aikoinani koiria itsekin omistaneena vastustin häntien typistämistä.Minunkin koirieni rotujen kauneuskäsityksiin kuului hännän lyhentäminen.Nykyisin se ei ole enää suotavaa,jos edes missään määrin sallittuakaan.Edes korvien kokoon tai asentoon ei saa kajota.Nyt ne pystyvät sydämensä halusta kokonaisia korviaan luimistelemaan. Ne pystyvät tunteitaan näyttämään myös koko häntäpituudellaan.Koiranäyttelytkin ovat minusta arvelluttavaa puuhaa,vaikka tiedänkin joidenkin koirien jopa nauttivan esittelykierroksistaan ja kopissa kyyhöttämisestä kaikkien töllisteltävänä.Koko touhu on kuitenkin taas ja jälleen ihmisen kunnianhimon takia.
Jos koiralta kysytään,luulen vastauksen olevan,että se tahtoisi mieluummin hiukan takkuisena juoksennella vapaana kotiväkensä kanssa,kaivaa maata,haistella kaikkea,ottaa suuhunsa ei-sallittuja asioita,kieriä mädäntyneessä sienessä metsässä,haista sen jälkeen ihmisen nenään pahalle ja olla koko olemukseltaan vain koira. Ilman näyttelyn palkintopokaaleja ja näyttäviä ruusukkeita.Se on kuitenkin vapaana juoksentelevasta sudesta polveutunut ja koiran päässä on aivan varmasti atavistinen muisto villinä elämisestä.No,tietysti on mukavaa,kun ei tarvitse itse ruokaa metsästää ja nukkuakin voi koiravuoteessa turvallisessa ympäristössä rakastavan ihmisperheen parissa.Mutta vain koirana koiran omien halujen ja viettien ehdoilla.
Tuulee vimmatusti.Pihakoivut kaartavat eteen- ja taaksepäin,oksat heiluvat kuin kädet parhaallakin maestrolla tahtipuikkoineen orkesterin edessä.Pieni sade vihmoo,ikkunoissa pitkiä hentoja valuvia pisaroita.Ehdin illalla kastella kukkani ja sitten hetken päästä näin satavan.Jos olisin malttanut tovin verran... No,tänään ei tarvitse.Emmekä uloskaan aio.Jokapäiväinen roskiskeikka olkoon kohdallani ainoa kodin ulkopuolinen toimenpide.Nopeasti kipaisen lokkiviholliseni pesäkaton ohi toivoen linnun huomion kiinnittyvän enemmän allaan oleviin muniin.Kuka sanoo ettei luontoelämää ole kerrostalon pihalla tai ylipäätään hektisessä autojen ja ratikoiden maailmassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti