Kohtapuoliin voi kysyä runoilija Aleksanteri Rahkosen sanoin "Miks leivo lennät Suomehen sä varhain kevähällä,et viihdy,lintu riemuinen,sä maalla lämpimällä?" Tosin kun tänään katsoi lämpömittariin,niin asteita oli vajaa yksi plussaa.Ei taida aivan vielä leivosen ilma olla,vaikka toukokuu tupsahtanut hollille.Vappua vietetty kukin tavallaan.Meillä hiljaiseloa,vaikka kuohuvaisen pikkolopullon avasinkin.Tänään vuorossa toinen moinen.Ulkona kumminkin eilen päivällä,mutta holotna pani kiireesti takaisin sisälle.Ripeksi vettä ja merituuli oli viileää lajia.Taivaalla ylen tummia pilviä,mutta suurempaa sadetta emme saaneet.
Ystäväni E soitti Espoosta ja siellä tuli vettä kuin aisaa.Hänen miehensä oli suorittamassa Pohjois-Norjassa maratonhiihtoa.E kertoi reitin varrella olevan sopivin välein mies aseen kanssa "jääkarhujen varalta". Mitenkä paljon tässä asiassa todellista mahdollisuutta tavata ladulla tepastelemassa valkoinen jätti? Vai onko järjestäjillä välähtänyt kiva kikka saada eksoottisuutta hiihtoon? E ei ole mikään puhelimessa rupattelija,että yleensä selviydymme asiallisesti kuulumiset vaihtaen.Maailmaa ei panna sen kummemmin järjestykseen,kuten taas Ilonan kanssa.Niissä puheluissa käsitellään kaikki mahdollinen,kevyet ja vakavat aiheet.Menee hupaisasti tunti jos toinenkin.
Pikkuserkkuni vaimo pitää matkablogia.Aikoinaan olivat Italiassa ja jo silloin samoissa maisemissa kuin minäkin joskus.Nyt olivat olleet ajelemassa läpi Euroopan kierrellen ja kaarrellen Saksanmaan kuin Ranskankin. Sekin ajelu minulle tuttuja reittejä tuoden muistot esille ja miksei myös haikean kaipuun matkailemisen riemuihin.Päätyivät Espanjan Andalusiaan ja silloin pääsi sydämestäni syvä huokaus.Se provinssi on aikoinaan vienyt sydämeni ja nyt pääsin toisten mukana uudistamaan omat kokemukseni.
Elämäni muistot tulvahtivat mieleen blogia lukiessani silmänurkat kosteina.Jos olisi valta niin kuin on mieli,Andalusiaan palaisin.Sierra Nevadan rinteille,vuorten kupeilla roikkuviin pikkukyliin,pelottavan kapeille teille,joissa toisella puolella jyrkkä vuorenseinä ja toisella aitaamaton ammottava tyhjyys alaspäin.Kuulen vieläkin kivivyöryn jytinän takanamme,josta juuri ja juuri selviydyimme.Näen aamuauringon kirkkauden oliivipuulehdoissa,säteiden kultaamat rinteet mantelipuiden kukkiessa.Paikat,joita ei ole matkaoppaissa mainittu kuin myös ne,mitkä mainittu on.Cordoban moskeija,Rondan asuintalot jokitörmällä kuin liimattuina jyrkkään rinteeseen,Antequeran el Torcal-kivimuodostelmat miljoonien vuosien takaa.
Kävimme hellettä paossa Guadixin luola-asumuksen uumenissa,jotka alunalkaen kaiverrettiin vuoren seinämään köyhien asunnoksi.Nyt ovat kaikkien haluamia.Talvella pitää vuori asunnon lämpimänä ja kesällä kuumuuden ulkopuolella.Kuljeksimme Nerjan Euroopan parvekkeella katsellen Välimeren kirkasta sineä alapuolella.Ajelimme Euroopan vanhimmaksi sanotun kaupungin Cadizin kaduilla Guadalete-joen laskiessa Costa de la Luzista Atlantin valtamereen.Alpujarrisin kiertäen kahden päivän matka Granadaan,jossa loistelias vuosisatoja rakenteilla ollut maurilaiskuninkaiden palatsi Alhambra, 1500-luvulla lopullisesti valmistunut,tutustumisen arvoinen.Liput etukäteen!!! Me hankimme ne jo Marbellassa.Istuksimme Sevillan puistoissa puiden varjoissa katsellen sightseeing-veneitten kulkua kohti Guadalquivir-joen alajuoksua rannikolla. Muistoja.
Pääsenkö koskaan enää Andalusiaan? Ainakin muitten matkoissa,josta viimeksi lankeaa kiitos pikkuserkun perheen loistavasti kirjoitetulle ja kuvitetulle matkablogille.Matkaan myös omissa muistoissani,joita rakentelimme kokemuksista matkamme varrella mieli avoinna ja vastaanottavaisena päähänpälkähdysten saattelemina Andalusian auringossa eksyen ja taas löytäen.Muistan,siis elän.
Aurinko paistaa,hiirenkorvat kasvavat pullistuen pian oikeiksi lehdiksi puissa ja pensaissa.Nurmikko viheriöi.Oi ihana toukokuu! Miksikö leivoset tulevat?
"Sen tähden Suomeen kiiruhdan
ja lennän korkealla,
kun tahdon nähdä kauneimman
mä rannan taivaan alla.
Ja senpä vuoksi laulan ma,
kun kannel täällä soipi;
ei missään voi niin riemuta,
kun Suomessa vaan voipi".
(Aleksanteri Rahkonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti