Olen aina ihmetellyt,miksi pierulle nauretaan.Miksi ihmisiä huvittaa tämmöinen anaalihuumori? Onko se jo kotona lapsena opittua,että kun on päässyt pieru,muu perhe ratkeaa nauruun? Ei minun kotonani.Eikä meillä liiemmin piereskeltykään muitten läsnäollessa.Hiukan vanhempana minulle kerrottiin,että tämmöinen ilmanpääsy peräaukosta on hiivojen ja bakteerien tuottamaa suolikaasua,joka pyrkii luonnollisesti ulos.Se pitääkin tulla,mutta mielellään ei muitten ihmisten läsnäollessa.Tämän opin.Yhä pidän tästä kiinni enkä tähän ikään ole tullut tietämään,mikä ihme piereskelyssä saa toiset nauramaan.Onko se pärähdystä muistuttava ääni? Ääntähän matkitaan myös suulla ja sekin huvittaa muita kovasti.Miksi ihmeessä? En ikinä tule myöntämään,että minun huumorintajussani olisi jokin vika!
Tarina kertoo eräästä jaarlista Englannissa,jolta pääsi hallitsematon pieru aivan väärässä tilanteessa,kun oli vannomassa uskollisuutta silloiselle kuningattarelleen.Jaarli nolostui niin paljon,että lähti vapaaehtoiseen maanpakoon seitsemäksi vuodeksi.Palattuaan sai tietää,että kuningatar oli ajat sitten unohtanut koko ilmanpäästön.Loppu hyvin,kaikki hyvin.
Eläessämme monien vuosien ajan koirien kanssa,nekin tiesivät piereskelyn epämiellyttävyyden ja epäkohteliaisuuden toisia kohtaan.Ehkä tähän "häveliäisyyteen" kuitenkin oli syynä suolikaasun haju.Kun varsinkin Midiltä pääsi paukku,se käänsi päänsä peräpuoltaan kohti,vilkaisi lähellään olevaa ihmistä,pani korvansa luimuun ja siirtyi sitten nolon tuntuisena sivummalle.Tämän jälkeen ja hetken kuluttua se tuli nuolemaan ihmisen kasvoja ja se,jos mikä,oli anteeksipyyntö.Koira ei nauranut,emmekä mekään.Hyväilyistä ei tahtonut loppua tulla.Rakkaus oli molemminpuolista.
Yleensä ihmisiä naurattaa alapääjutut.Kyllä minuakin,jos vitsi on tyylikäs ja älykkäästi laadittu,eikä aivan valmiiksi pureskeltu,eikä se koske anaalipuolta. Toinen asia,mikä mieltäni huumorin kannalta askarruttaa,on humalaiselle nauramiset.Mikähän siinäkin on niin lystiä,kun ihminen on menettänyt estonsa,järkensä eikä puheesta saa minkäänlaista selvää? Kompastelua ja kohellusta,ehkä oksentamista,ilman tolkkua olevaa käytöstä.Mitä varten se saa toiset hilpeiksi? Tämä humalakäyttäytyminen on naurattanut kautta aikojen teattereiden lavoillakin.Moni näyttelijä on saanut koko uransa ajan kantaa kerran tai pari esittämänsä humalaisen koomikon roolia,vaikka näyttelisikin näytelmän selvinpäin olevaa ensirakastajaa tai suuren tragedian murheen murtamaa sankaria.
No,mietiskelyni niin anaalihuumorin kuin viinapuolenkin hauskuudesta ei selviä nyt eikä luultavasti myöhemminkään.Kysymys,joka jää vain kysymykseksi.Onko tutkittu tieteen kannalta,en tiedä.Jätän aiheen tähän.
No niin ja se on sitten taas tuhkapilveä taivaalla.Islannista 2400 km päästä tuhkia leijuu ja ehtinee meille tällä viikolla. Islantilaisen Nobel-palkitun kirjailija Halldòr Laxnessin nimeämään Elämä on suolakalaa-maahan ei lennetä eikä sieltä pois.Se on nyt stop joksikin aikaa.Sama rumba kuin vuosi sitten saman maan toisessa tulivuoressa.Sen suurempaa haittaa kuitenkaan tuskin tähän normaaliin elämään Suomessa.Islannissa saattaa olla toista paikkapaikoin.Tupruaa mitä tupruaa ja sitten loppuu.
Tänään vihdoinkin ulos,kun ei edes eilen oltu.Leikin television kanavilla,kun osa suomalaisista oli saanut lahjaksi kanavan poikineen katseltavakseen.Tuskin ehdin dieettisoppapussin avata ja laittaa miehelle lounaan sun muut.Nähty on elokuvia,ikivanhoja ja rakastettuja sarjoja,ennen näkemättömiä luonto- ja matkadokumentteja sekä historiaa.Istuin ja imin itseeni kuvaruudun ihmeellisyyksiä.Koko pitkän päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti