Aloin kuunnella Camilla Lindbergin kirjoittamaa kirjaa "Leros,Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä". Moni suomalainen tietää Göran Schildtin ja hänen purjeveneensä Daphnen,jolla purjehti Välimerellä.Muistelen laulaja Marjatta Leppäsenkin olleen ainakin kerran mukana tämmöisellä upealla purjehduksella.Saari,jonne Göran ja Christine Schildt Kreikan kotinsa vuonna 1965 perustivat oli Leros-niminen pieni Välimeren kumpare lähempänä Turkin rannikkoa kuin Kreikan mannerta. Saarta tuskin kovin moni suomalainen edes tuntee.Se ei ollut Schildtien aikaan suinkaan mikään turistikohde,liekö vieläkään.Villa Kolkis oli Schildtien koti Spilian kylässä,ja jonka olivat melkein raunioista kunnostaneet siksi paikaksi,jossa viettivät yli puolet vuodesta Daphnenkin saatua sieltä kotisataman.
Göran Schildtin kirjoja on kännetty kymmenille kielille,myös kreikaksi.Yksi käännöksistä oli "Dianan saari" eli juuri Leros.Kääntäjä ei ollut aivan ollut kääntämänsä kirjan kielen tasolla ja kreikankielinen kirja sai outoja ja epäedullisia piirteitä.Kreikkalaiset loukkaantuivat ja kääntyivät ennen niin rakastamaansa suomalaista kirjailijaa vastaan.Hänet leimattiin viholliseksi,ortodoksisen uskonnon pilkkaajaksi,Leroksen saaren mustamaalaajaksi.Hänet olisi koko Kreikasta karkoitettava ja Daphne-vene räjäytettävä.Katkeraa vihanpitoa kesti parikymmentä vuotta,kunnes Schildtin maine puhdistettiin ja hänet valittiin Leroksen kunniakansalaiseksi.
Näin väärin ymmärretty alkuperäinen kirjan sisältö voi tehdä hallaa käännöksenä,sillä kukaanhan ei usko Göran Schildtin tai hänen tuotantonsa tunteva, sanallakaan edes yrittäneen loukata kunnioittamaansa Kreikkaa,sen saaria,kulttuuria,uskontoa ja ihmisiä.Oliko kääntäjällä paha mielessään vai puuttuiko ammattitaito? Jos teko oli tahallinen,sitä voi verrata terrorismiin.Virheellinen käännös ei kohdistunut yksinomaan kirjailijaan,vaan myös hänen edustamaansa kansaan eli meihin suomalaisiin.Voi hyvin uskoa,että jos joku muukin suomalaispurjehtija rantautui Leroksen repaleiselle rannikolle,hän tuskin sai kovin ystävällisen vastaanoton.Vaikka Schildtin maine puhdistettiin,siitä jäi kuitenkin muisto ja ehkä hampaan koloon jotain.
Göran Schildt kuoli muutama vuosi sitten,mutta hänen huomattavasti nuorempi vaimonsa vaalii Schildtien Tammisaaren kotia kuin myös siellä pidettäviä näyttelyitä,jotka aina tavalla tai toisella muistuttavat Välimerestä ja Kreikan kauniista saaristosta.
Nuorena tyttönä luin montakin Göran Schildtin matkakirjaa.Mieleni halaji Välimeren aalloille ja ennenkaikkea suureen seikkailuun veneessä,jonka purjeet pullistelevat tuulessa aavan sinen avautuessa loputtomiin silmien edessä.Ahmin merihenkisiä kirjoja muitakin niin todellisten tapahtumien kuvaajina kuin rikkaan mielikuvituksen tuotteina.Matkasin kirjojen sivuilla maailman ulapoilla,tutkin karttoja eläen täysin rinnoin ja mielin mukana.
Purjeveneessä en ole milloinkaan ollut.Näen niitä joka kesä kuitenkin ja ovat kauniita ja upeita rannaltakin päin.Muuta ääntä ei kuulu kuin veden kohina kokassa ja maston natina sen kääntyessä tuulen mukaan.Minusta se on sitä oikeaa merellä kulkua.Sitten ykskaks rikkoo hiljaisuuden purjeveen ohi pyyhältävä moottori täysillä huutaen jokin muskelivene.Sen molemmilla puolilla nousee vesi korkealle aiheuttaen aallokon,joka keikuttaa tyynesti etenevää purjevenettä.No,kukin nauttii vesillä olostaan omalla tavallaan.Siellä on tilaa.
Vielä ei veneitä vesille lasketa.Jää peittää Suomenlahtea ja Pohjanlahtea vielä laajasti.Jäänmurtajilla ollut koko talven lujasti töitä.Enää eivät ole Katajanokan kaijassa huilimassa ja kunnostettavina.Niitä näkee leutoina talvina ja varsinkin kesäaikaan,jos kulkee Nokan kärkeen asti.Mutta kun kevättä päästään vielä eteenpäin, alkavat jäät kadota ja hätäisimmät veneensä kunnostettuaan lähtevät vesille.Varsinainen sesonki myöhemmin,jolloin kotirantammekin ohittaa monenkokoiset ja -näköiset veneet joko ihmisvoimin kulkevat tai purjeitten ja moottorin avustamina.
Ihmisellä on kaipuu päästä lähtemään.Jonnekin vaan,kun on meri edessä ja rintaan nousee vapauden tunne.Näin on moni kaukokaipuun saanut lähtenyt vuosienkin matkalle isoille selille ja maailman ääriin. Niin teki myös aikoinaan Göran Schildt,purjehtija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti