Kun ei kerran herra Gaddafi suostunut neuvottelemaan tai lopettamaan sotaa omiaan vastaan,niin niinhän kävi,että nyt soditaan kunnolla monen maan voimalla Libyassa.Eikä tässä luultavasti auta sekään,että kaikki libyalaiset rakastavat häntä,kuten hirmuvaltiaaksi luokiteltava hallitsija on itse kertonut, puolustaen herraansa viimeiseen mieheen. Tuskin sentään kaikki rakastavat,mikä juuri on sisällissodalla todistettu.Ehkä tämän nyt tapahtuvan muitten maitten väliintulon jälkeen diktaattorista pääsevät eroon ne,jotka eivät häntä hillittömästi rakastakaan.Itsevaltiaan alla palli tutisee enemmän ja enemmän.Gaddafin suuret sanat mahtavasta kostosta koko Välimeren alueella eivät suuta halkaise.
Laatat järähtelevät täällä Pohjolassakin ja vielä meillä Suomessa! Eilen tärisi Uudellamaalla niin että media riensi heti haastattelemaan rouvaa,joka oli saanut tuta kotonaan maanjäristyksen vapinan.Oli pelännyt kattonsa putoavan niskaan,vaan niin ei käynytkään,kun järinä ei niin kovaksi yhtäkaikki yltänytkään.On ihan kuin koko maapallon kuori olisi vihastunut ja panee nyt paukuttaen ympäriämpäri voimansa tunnossa.Eikä kai aivan hiljaista päivää maailmassa olekaan,jytisee aina jossakin päin.
Eilinen lumisade laantunut.Pihalla jonkun sentin verran kahlattavaa.Puut kuitenkin varistaneet vastasataneen lumen oksiltaan.Lokkeja näkyvissä.Haikailevat jo vanhoja pesäpaikkojaan,jotka vielä ainakin katoilla vahvan lumikerroksen peitossa.Niin meilläkin roskisvajan katolla.Saisi pysyä mittumaariin asti.Lokinrakastaja kun en ole.Lehahtavat pelottelumielessä ja ihmisvihassaan kimppuun roskia viedessäni.Eivät liioin säästä vaatteita,vaan ampuvat ihailtavalla tarkkuudella lastin kohteeseensa.Tämä meidän talon lokkipariskunnan kiukku ihmistä kohtaan on alkanut siitä,kun talon nuoriso alkoi lokkeja kiusata heittämällä kiviä pesään,huitomalla käsillä uhkauksia huudellen.Lokit tekivät hyökkäyksen,joka kovasti tuntui näistä tulevaisuutemme toivoista jännittävältä huutamisen kasvaessa entisestään.Nyt linnut kokevat jokaisen pihalla kulkevan ihmisen vihollisekseen,jota pitää siiveniskuin ja ulostuksin rangaista.
Japanin maanjäristys,tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus yhä uutisten pääaiheiden joukossa.Eikä vettä saada Fukushiman reaktoreihin riittävästi ponnisteluista huolimatta.Eikä kai sähköäkään vielä,joka panisi tuikitärkeät pumput toimimaan.Tästä taas tietävät uumoilevat suuremmankin räjähdyksen seuraavan,kun pannaan töpseli seinään.Kuolleitten lukumäärä rannoilla,kaduilla ja rakennuksissa kasvaa kaiken aikaa ja lisää tulee silloin,kun ne kaikki nyt kadoksissa olevat lasketaan vainajiksi.Kuluu vuosia,kunnes saadaan tsunamin aiheuttama hävitys korjatuksi.Muisto ja lohduton suru jää.Kaikkea lisää vielä tsunamissa vaurioituneen ydinvoimalan radioaktiiviset pöllähdykset ilmassa,jotka saastuttaneet osin jo ruokaa ja altistaneet ihmisiä.Mikä murhenäytelmä!
Tulee melkein huono omatunto,kun meillä paistaa rauhallisessa maassamme aurinko tänäänkin,luonto valmistautuu kevääseen ja lintujen lauluun.Maailmankirjat ovat muualla sekaisin,meillä vaivaa vain pienet huolet niitten rinnalla.Ei pitäisi kaikesta vastoinkäymisestä aina marmattaa,vaan ajatella meillä olevan kaikessa suhthyvin loppujen lopuksi.Vai mitä? Vaikka kansa joskus tuntee tyytymättömyyttä asioittensa hoitoon,niin asein barrikadeille emme nouse,vaan osoitamme hillitysti mieltä iskulausein ja harkitulla tyylillä.Ne ajat,kun tappamisen meiningillä toimittiin, ovat kaukana historiassa.Nautitaan hyvässä maassamme kevätauringon paisteesta ja jopa pölykissojen kurkistelusta nurkissa valon nyt yltäessä pimeimpäänkin sopukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti