Minulla ei ole sisaruksia.Pikkutyttönä kaipasin ja salaa omin neljännen kerroksen Railin isoveli Raimon itselleni kuvitellen olevani hänen pikkusisarensa.Toisaalta ainoana lapsena saa kaikenlaisia etuoikeuksia eikä kilpailua sisarusten kesken ole.Sitä nimittäin tapahtuu joskus ennemmin tai myöhemmin.Usein se alkaa jo lapsuudessa.Varsinkin,jos sisaruksia on esimerkiksi kolme ja kaikki tyttöjä,kokee keskimmäinen tulleensa syrjityksi.Esikoinen saa vaatteet ensin ja muutakin tavaraa "kun on vanhin",kuopus taas siksi,kun on pienin ja nuorin.Häntä hemmotellaan.Keskimmäisellä ei ole mitään asemaa.Häntä ei kutsuta edes "keskimmäiseksi".
Tämä saattaa aikuistuttua suistua raiteiltaan ja myöhemmät tapahtumat elämässä voivat lisätä negatiivisia tunteita.Yhteydenpidot loppuvat,joulukorttejakaan ei vaihdeta.Iän karttuessa ihmiset tarvitsevat läheisiä.Heitä,jotka tuntevat meidät parhaiten koko maailmassa.Ystävien rivit harvenneet,sairaudet jäytävät,elämää enemmän takanapäin kuin edessä.Tuntuu suurelta tuhlaukselta sisarusten välirikot.Vuosiin ei tiedetä toisistaan mitään.Mitä enemmän kuluu aikaa,sitä vaikeampaa on enää lähestyä.Ylpeys ja jääräpäisyys ei anna myöten.Ehkä sitten vasta nöyrrytään,kun näkee perheenjäsenen kuolinilmoituksen.Herää kysymys "miksi en ottanut yhteyttä, nyt se on liian myöhäistä".
Japanin Fukushiman radioaktiiviset päästöt kymmenmiljoonakertaiset... uups,me laskettiinkin väärin.Miten tämmöinen voi tapahtua? Ja koko tiedonanto yleensäkin tapahtuneesta ydinvoimala-alueella tuntuu puutteelliselta.Välillä on sitä ja välillä tätä ja välillä ei ollenkaan.Kummallista.
Illalla jo satoi lunta ja nyt sitä on puittenkin oksilla.Jälleen kerran.Kotikatua ihme kyllä kiiruhdittiin auraamaan kuin myös pihaa putsattiin.Tarkoittaa,jos mielimme,pääsemme lykkimään ulos.Lähikauppaan olisi asiaa ja myöhemmin viikolla Herkkuun.No,vielä tässä mennään aamupäivää.Mietin ulosmenoa.
Katselin eilen Hämähäkkimiehen.Sitä ei hevillä usko,miten voikin juuttua tämmöisenkin elokuvan katselemiseen.Seinillä kiipeilyä kahdessa eri asussa.Se musta teki pahiksen ja punainen oli hyvän merkki.Leffa päättyi punaiseen.Onneksi,sillä muussa tapauksessa olisi mennyt yöunet.Alun ja lopun väliin mahtui paljon hämähäkinseittiä.Myös suurkaupungin katujen yläpuolella hurjaa etenemistä seitistä toiseen nopeammassa tahdissa kuin aikoinaan Tarzan Afrikan liaaneissa. Yhteistä kummallakin kaverilla sutjakkaan kulkemisen lisäksi se,että autetaan apua tarvitsevia.Mutta Hämiksellä on näissä auttamisoperaatioissa oltava oikeanvärinen asu yllä.Tarzanilla taas aina sama ruskea lannevaate ja puukko vyötäisillä.Onneksi se Hämähäkkimiehen pahisasu sai katalan lopun niin että seuraavan Hämis-leffan näkeminen on taattua.Sitä en enää katso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti