Eilenpä olin miehen kanssa lounaspöydässä Kiinassa asti.On aikaa,kun viimeksi olen paneutunut mainitun maan keittiön saloihin.Silloin aloitin,kun juurikaan ei Helsingissä ollut ensimmäistäkään kiinalaista ravintolaa.Marssin Suomi-Kiina-seuraan kuulostelemaan sikäläisiä tuulia.Lainasin sieltä lp-levyn kiinalaista musiikkia ja ostin aidon wok-pannun sekä kaasuliettä että sähköliettä varten.Hankin keittokirjoja,joista ammensin tietoa ja taitoa.Kutsuin vieraita kiinalaisaiheisin kutsukortein.Ostin kipot ja kapot,puikot ja kaiken muunkin rekvisiitan.Paneuduin asiaan.Tukholmassa käydessäni täydensin varastojani.Myöhemmin on Helsinkiin kuin muuallekin Suomeen ilmestynyt pilvin pimein aasialaisia ruokakauppoja,joiden anti on mitä monipuolisin ja herkullisin.Tosin raaka-aineita saa jo aivan tavallisistakin marketeista.Eilen tein Gongbao jiding-aterian eli Gonbaon kanakuutiot.Maapähkinät jätin pois.Kaikki onnistui.Syömisen nautinto mitä suurin.
Tänään ja yleensä näinä päivinä passaa toppuutella ainakin japanilaisten tuoretuotteiden kanssa ydinvoimalasta valuvien radioaktiivisten pöllähdysten takia,joita pitoisuuksia havaittu vaarallisen paljon pelloilla kasvaneissa tuotteissa.Mitä tapahtuu miljoonille ja taas miljoonille japanilaisille,jos eivät voi syödä omassa maassaan kasvanutta? Murhenäytelmä sen kuin laajenee.
Ja meillä napistaan siitä,kun aiotaan lailla muuttaa ilotulitteiden myyntiä ja käyttöä.Vilautellaan mahdollisuutta kokonaiskiellostakin.Oikeastaan tätä kannatan minä olematta sen enempää mikään kukkahattutäti.Niin paljon onnettomuuksia rakettien käsittelyn seurauksena,kun taitamattomat aikuiset puuhastelevat ilotulitteilla ja jopa antavat lastensakin sytytellä raketit lentoon.Mikä rahamäärä syöksyy kirjaimellisesti taivaan tuuliin muutamassa sekunnissa! Ehkä uuden vuoden vastaanottoa voisi juhlistaa vähemmän vaarallisellakin tavalla kuin myös halvemmalla.
Purnaamisen aihetta syntyy lisää,on jo syntynyt,kun paragrafit kieltävät vuoden 2012 alusta tupakkituotteiden esilläpidon vähittäiskaupoissa.Suljettu ja lukittu kaappi pitää sisällään tämän nautintoaineen,eikä nimiä, kuvista puhumattakaan,saa näkyvillä olla.Asiakas pyytää kuin salavihkaa tietyn merkkiset kessut ja ne haetaan k.o.kaapista.Mitenkäs käy varsinaisten tupakkakauppojen esimerkiksi Aleksanterinkadun Havannan,joka on iät ja ajat antanut tupakka-ja sikarielämyksiä tyylikkäille herraihmisille piippupuoltakaan unohtamatta?
Äänestysoikeuteen antava lupalappu tuli kotiin. Siitä vaan sitten nummeroa panemaan omalleen.Menemme äänemme antamaan ennakkoon,kuten ennenkin.On niin juhlallista marssia kaupungintaloon se tekemään.Yleensä ei jonoa.Pelottaako tämä melkein pyhäinen paikka? Mies ei itse numeroaan lappuun voi panna,vaan minä tässäkin asiassa auttavana tekijänä.Valmiiksi olemme puhuneet kenet eduskuntaan haluamme ja hänen numeronsa lappuun piirrän.
Jos Suomi yhtyy Libya-operaatioon,tulee meistä Gaddafin vihollisia.Sekaan liittyminen on vain päivien kysymys,kun kutsu/käsky käy.Myös Ruotsissa.Norjahan on jo asiassa mukana.Eilen olin kuulevinani uutisissa,että jos Libyan diktaattorin on ennemmin tai myöhemmin väistyttävä,saattaa hän kuitenkin putkahtaa esille jossain muodossa maansa politiikassa.Poikansa kyllä on uhonnut,että pystyssä pysytään viimeiseen naiseen ja mieheen.Miljoonalle naiselle ja miehelle jaetaan kuulemma nyt aseet ja sitten vaan vihollista päin aseet tanassa rohkein mielin mielessä kansallislaulu Allahu Akbar.
Spekuloijat ovat sitä mieltä,että ensin homman lopettavat palkkasoturit,kun huomaavat liittoutuman ylivoiman ja sotimisen toivottomuuden.Sitten seuraavat muut,mutta Gaddafia henkeen ja vereen asti kannattavat hallituksen miehet jäävät ikuisesti uskollisina paikoilleen viimeiseen hengenvetoonsa asti.Miten tämä kaikki päättyy,jää nähtäväksi.Sotatoimet voisivat loppua piankin,jos herra Gaddafi nöyrtyisi.Voisi poistua näyttämöltä vielä pystypäin,eikä lopulta lyötynä,nujerrettuna ja ylpeytensä menettäneenä.Mutta hän ajattelee toisin.Kun on pystyssä hamaan loppuun maansa takia vaikka henki menisi rytäkässä,on se hänelle ehkä suurin asia ja kunnia.Nöyrtyminen ei tällä miehellä ole luultavasti ensimmäisenä ajatuksissa.Ei liioin koe itseään nujerretuksi,vaikka johtajan asema menisikin.On tehnyt kaikkensa maansa hyväksi,ajattelee,kuten kunnon arabi ja muslimi tekee.Ehkä paskaseenkin loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti