Mitenkähän pitäisi suhtautua siihen,kun suomalais-italialainen rouvashenkilö nosti äläkän vuosia sitten italialaisten koulujen seinillä olevista krusifikseista? Ovat hänen mielestään uskonnonvapauden vastaisia.Tätä mieltä oli alustavasti myös jo pari vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin,mutta Italia valitti asiasta.Ensi viikolla selviää kai lopultakin,saavatko katolilaisten symbolit jäädä italialaisten ja Euroopan neuvoston muittenkin jäsenmaitten koulujen seinille.Suomalaiset ovat keskustelupalstoilla ottaneet kaikkitietävinä besserwissereinä kantaa ja ovat sitä mieltä,että jos Kristus saa ristillä seinillä roikkua,niin siellä pitäisi olla myös muittenkin uskontojen symbolit vieri vieressä.Monilla kirjoittajista on itse Saatanakin mielessä,jos palvonta on kallellaan sinne päin.Voi,voi,sanon minä.
Italian koulujen luokkahuoneitten seinillä ovat krusifiksit olleet naulatut siitä asti,kun Benito Mussolini niin lailla määräsi 1920-luvulla. Kun maassa on kuitenkin roomalaiskatolisen uskonnon enemmistö,niin eikös näitä ristiinnaulitun kuvia voisi suvaita? Ja ne,jotka eivät vanno tämän Raamatussa kerrotun tapahtuman nimeen,voivat pitää mainittua riidanaihetta vaikkapa vain seinäkoristeena maassa,jossa sen pitäminen on kuulunut asiaan aivan julkisia rakennuksia myöten.Karkottaahan mainittu esine myös tiettävästi vampyyrit lähimailta,niin että olisi tämmöinen aivan käytännöllinenkin tarkoitus,jos vaikka verenimijöitä ilmaantuisi luokkaan.
Eilen illalla satoi lunta ja kun nyt vilkaisin ulos,niin eikös taas.Taitaa jäädä pyörätuolin lykkiminen huomiseen,jos tätä menoa jatkuu.Soitin eilen ystävälle Alanyaan ja sielläkin viikon verran ollut koleaa ja sateista.Joulu- ja tammikuu oli suorastaan helteistä,mutta sitten kääntyi holotnampaan suuntaan ja nyt tarvitaan villaa ylle.Vielä kaksi viikkoa turkkilaisuutta ja sitten kotiin Pohjolaan.Hepi on tehnyt ahkerasti retkiä,jopa kuudenkin sadan kilometrin päähän,jossa määränpäässä yövyttiin.Asuntoa ei ole vielä hankkinut,kun ilmeisesti päätyi vastakin hotellilinjalle,jossa ei tarvitse kaiken aikaa olla itsellinen,vaan apu tulee matkanjärjestäjän taholta jos tarvetta ilmenee.Toki helpompaa. Oli nyt niin taikka näin,niin rouva aikoo ensi syksynä taas.Ties kuinka monta talvea jo siellä viettänyt,en muista.Joutui monta vuotta matkustelua panttaamaan miehensä sairauden aikana.Miehen muutettua pilven reunalle nyt menee kun pääsee.
Olin tavattoman viitseliäs ja ahkera eilispäivänä.Siistin huushollia,laitoin ruokaa,pesetin koneella pyykkiä,imuroin ja pyyhin pölyt.Ohessa valvoin miehen olemista,kävin tervehtimässä ja taas jatkoin.Huiskin olan takaa ja sitten katselin tulosta tyytyväisin mielin.Joskus kyllä kaihoisasti muistelen aikoja,kun siivooja kävi kerran viikossa.Elämä oli auvoista ja huolista vapaata.Sen kuin hymyili koko naamallaan.Nyt on näin,eikä tämäkään hullumpaa,kun vaihtoehtoa ei ole.Pitää ottaa asiat kerrallaan ja niin kuin tulevat.Aina on ilon ja nauttimisen aihetta kuitenkin.
Jeremiadeja harvoin päästelen,vaikka joskus hetken ryven rehellisesti sanoen itsesäälin syvässä suossa.Olen sanonut, ja sanon taas,moisen ryveskelyn olevan terapeuttista ja kun sieltä on matka vain ylöspäin ja pois,niin parempaa tiedossa.Olo puhdistunut ja mieli reipas.Mitäs elämää marinoilla pilaamaan! "Joka päivä ilonen ja huviksi kaikille,joilla edes luskakin lämmintä verta sydämessä on." Arvatkaa,kuka? No,vanha kunnon Aleksis Kivi tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti