14. tammikuuta 2012

PEKKA HAAVISTON ESIMERKKI

Harvoin katselen Korkojen kera-ohjelmaa.Eilen sen tein.Tunnustan tässä ja nyt syyksi Pekka Haaviston vierailun kumppaninsa kanssa.Haavistoa en äänestänyt,mutta pidän häntä fiksuna miehenä,älykkäänä ja taitavana poliitikkona,jonka rauhallinen esiintymistapa on saanut katsojilta monien presidenttikeskustelujen aikana laajan hyväksynnän.Nyt hän oli Vappu Pimiän ja Jenni Pääskysaaren vieraana ohjelmassa.Tulin ajatelleeksi,että Haavisto koko kamppanjointinsa ajan on edesauttanut positiivista suhtautumista homoseksuaalisuuteen.Ehkä hän myönteisellä ja avoimella olemuksellaan on saanut ennakkoluuloja häviämään.Haavisto itse sanoo,että hänen on presidenttiehdokkaana ylitettävä sekä homous että vihreys.Nostan,totisesti nostan,hattua tälle peitteettömälle vilpittömyydelle.Ehkä meistä joskus se osa ihmisiä,joka ei hyväksy homoutta,alkaa katsella maailmaa ja elämää suvaitsevammin ja ymmärtäväisemmin.Ehkä siihen on ollut syynä Pekka Haaviston rehellinen avomielisyys.

Vaalisalaisuus? Minusta se on omituinen asia. On sanottu,että nuoret äänestäjät jo kertovat ehdokkaan nimen,jota ovat äänestäneet.Vanhempi polvi pitää traditiosta kiinni ja suun supussa.Minä olen vanhempaa polvea ja kerronpa tässä äänestäneeni Sauli Niinistöä presidentiksi.Miksi ei voisi kertoa? Onko niin,että jos äänestetty ei onnistukaan tavoitteissaan,on se äänestäjälle noloa? Vai pitääkö tavan mukaisesti olla kertomatta,että olisi tämmöinen juhlava salaisuus,salaperäinen merkintä pantuna paperiin kopissa,jonne kukaan muu ei näe? Vai onko se aikuisten leikki: ähäkutti,mä en kerrokaan? No,totta kai saa ja voi olla kertomatta,jos niin haluaa.Yhtähyvin voi ja saa kertoa,jos taas näin haluaa.Minä olen nakannut vaalisalaisuuden perinteen roskakoppaan ajat sitten.

Lunta tuprutti illalla sankkana pyrynä ja siitä kertoo ikkunoiden ja parvekkeen räystäiden lumimäärä.Piha neitseellisen puhdas, vain lehdenjakajan kärryn jäljet piirtäneet rapusta toiseen oman kuvionsa.Kunhan päivä vanhenee,alkavat muutkin liikkua ja ainakin roskikselle on ahkeraa käyntiä.Paha Nuutti vei joulun ja ihmisillä vielä joulunsa rippeitä jäänyt poisheitettäväksi.Jos ei muuta niin varisevia joulukuusia.

Juon tässä aamukahviani Klimtin mukista.Siitä,missä on Emilie Flögen kuva.Päätin alkaa niitä itse käyttää,mutta puoliso juokoon arkisemmista (halvemmista),etten pahoita mieltäni,jos särkyy hänen hiukan jo tutisevissa käsissään.Ja mihinkäs minä mukejani säästän? Otanko hautaan mukaan? Pyydänkö,että minut peitellään niillä? Siihen riittäisivät hyvin,sillä aikamoinen arsenaali on vuosien mittaan kertynyt.Jopa ulkomailta raahattuja,muualtakin kuin Klimtejä Tukholmasta.

Pitäydymme sisällä tänäänkin.Ruokaa on,postitettavaa ei ole,vaikka rustaankin kirjettä Italiaan.Roskiskeikan teen.Jokapäiväinen askare.Enkä edes aio marista lumenpaljoudesta.Olkoon ja tulkoon.

Pentti Haanpään Jauhot-sanoihin lopetan tänään:

"Sillä välin aika,jonka voi ajatella olevan hidas kuin etana tahi nopea kuin lintu,kulki kulkuaan ja teki työtään.Sateet tulivat ja lehti putosi puista ja sitten tulivat pakkaspäivät lasinkirkkaina.Maa jähmettyi ja lopulta lumen laaja ja valkoinen patja peitti sen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti