27. tammikuuta 2012

HIUKSET TAAS MALLILLAAN

Olen potenut flunssaa,kuten monet muutkin kansalaiset,ja poden sitä yhä.Tosin nuhan suurinpiirtein voittaneena,mutta yskä on kyllä visusti yhä seuranani.Oli eilen kampaajallakin.Kerroin tuovani mitä ilmeisemmin basilleja kampaamoon.Sain luvan.

Kampaaja on työtä tehdessään sidottu asiakkaan hiuksiin ja siinä ohessa kuuntelee sen minkä kuuntelee asiakkaan puhua pälpättäessä.Juttelin muun muassa nelosen ratikan seikkailuista suojatien päällä,lumivaikeuksistani,äänestämisestä ja hiuksistani,jotka masentavat.Vuosikymmeniä sitten,kun olin nuori,kävin useankin helsinkiläisen kuuluisan mieskampaajan hoteissa ja silloin he olivat puhetulvan vallassa enimmäkseen.Mutta olivat hiusten kanssa taiteilijoita.Minulla on joskus ikävä Monsieur Heikin käsiä.Tällä en tahdo aliarvioida nykyisen kampaajani taitoja millään lailla.Olen ylen tyytyväinen hänen ammattiosaamiseensa.

Niin eilenkin kotiin tultuani kaupungilta.Kiitin tuuraajaa.Seuraava tuuraus viikolla kuusi.Purin ostokset ja panin Jakobin uuniin.Meillä tykätään tästä ruotsalaisruuasta.Maailmanmatkaajaystäväni ei sitä enää valmista.Tämä johtuu siitä,että asui Ruotsissa puolisoineen ja lapsineen,jolloin se oli perheen jokaviikkoinen ruoka ja nyt sitä kartetaan.Liika on aina liikaa kaiken kanssa.Meillä se vielä menee,kun laitan harvakseltaan.Vuokaan valmiina ostettu grillattu broileri pilputtuna luuttomaksi ja nahattomaksi.Mausteita ja banaaniviipaleita.Kuohkeaksi vatkattuun kuohukermaan sekoitetaan tavallista ketsuppia ja vuoka 225 asteiseen uuniin varttitunniksi gratinoitumaan.Paistetaan rapeaksi amerikanpekoni,ripotellaan valmiin ruuan päälle pähkinöiden kanssa.Jälkimmäiset olen nykyisin jättänyt pois. Ruuan historian olen kuullut kerran Stockmannilla sattuessani yhyttämään henkilön,joka oli Lentävän Jakobin lanseerannut Stockmannin resepteihin.

Tänään aiomme äänestämään.Tuleekin mielenkiintoista.Ei toki itse tehtävän kanssa,vaan kuljetuksen.Tilaan invataksin ja tilaan toisenkin.Ensin ajamme yhdellä kaupungintalon eteen ja kuorma puretaan.Äänestämiseen menee ehkä kymmenisen minuuttia kaikkine kirjekuoreen panemisineen.Sillä välin kaupungintalon eteen pyyhältää toinen auto,ellei se ole jo siinä meidän laskeutuessamme ensimmäisestä.Meitä kuljettaa siis kaksi autoa,kun samaa ei saa käyttää,jos aikoo takaisin lähtöosoitteeseen eli tässä tapauksessa kotiin.Tämä kuuluu niihin käsittämättömiin Helsingin kaupungin säästöhommiin.Jälkimmäinen automme tulee yleensä jostain huitsin nevadasta asti (kerran Espoosta tyhjänä) ja meillä olisi edessämme valmiina auto,joka meidät asioimaan toi.Kuljettajat tervehtivät toisiaan,vaihtavat muutaman sanan ja sitten se meidät tuonut lähtee.

Kahdet kuljettajat,kahdet autot,kahdet polttoaineen kulutukset ja kahdet ajankulut.Missähän se säästö on? Olen tästä monimutkaisuudesta ja suoranaisesta tuhlauksesta keskustellut sosiaaliviranomaisten kanssa ja saanut outoja ympäripyöreitä vastauksia ilman päätä ja häntää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti