23. tammikuuta 2012

JÄNNITYS TIIVISTYY

Kaksi minulle mieluisinta miestä kamppailee toisen kierroksen pelissä presidenttiydestä,Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto.Tuuletin ihan vähän,kun ykskaks Haavisto jätti taakseen Paavo Väyrysen.Enkä suinkaan pelihousujani revi,jos saisimme Haavistosta pressan,mutta annan kuitenkin ääneni jälleen Niinistölle.Jos Haavisto muuttaa Mäntyniemeen,tulee sikäläinen elämä taatusti värikkäämmäksi ja toisenlaiseksi,ehkä joidenkin mielestä hämmentäväksi.Miten Nummisuutareissa Topias sanookaan Esko-pojalleen? "Mutta niin muuttuu maailma",sanoi.Niinhän se on.Me elämme 2000-lukua ja "suvaitsevaisuus" on sana. Sitä peräänkuuluttaa niin Niinistö kuin Haavisto. Tulee jännittävä toinen osio presidenttikilvassa.Taitaa kumpaisenkin herran housut hiukan tutista.Onnea molemmille.

Ja lunta sataa.Aamuvarhaisella jyrättiin katua ja pihallakin viivähti aura hetken.Meinasin,jos olisimme puskeutuneet kaupunginosamme lähikauppaan,mutta taidankin jättää huomiseen,kun on kaupungille meno.Olen vain niin kyllästynyt olemaan kuormajuhtana kantamuksineni kaupungilta tullessa.Senkin olen päättänyt,jos lisäämme viikko-ostosten kertojen määrää yhdellä.Jakautuisi hiukan.Eikä olisi kuin organisointiasia.

Eevi soitteli eilen Oulun tienoilta.Lumitöitä,potkukelkka-ajoa,takkailtoja kodin lämpimässä.Keskustelun lomassa nauroimme omille jutuillemme.Haaveksimme tapaamisesta,viimeisimmästä on paljon aikaa.Ennen muinoin hyppäsin autoon päähän pälkähtäessä ja ajoin vain bensanottopysähdyksin Oulun kupeelle.Pidin ja pitäisin vieläkin pitkistä ajomatkoista.600 km oli jo sellainen matka,että siinä ehti tuntien ajan nauttia ajamisen riemusta kohti pohjoista,maisemista,jotka vilahtivat ohi.Kerran ajoin sieltä päin Helsinkiin kesäyönä vain rekat seuranani teillä.Muuten oli hiljaista.Koko yön kestävä valo ympärillä,alla asfaltti ja nopea auto.Olisi mukavaa Eevi tavata,mutta kun tämä Helsinki on niin kaukana kaikesta.

Eevillä on poika ja pojan perhe täällä.Jospa he esittäisivät kutsun äidilleen,saisin minäkin nähdä vanhan ystäväni vuosikymmenten takaa.Tavatessamme Oulussa ensimmäisen kerran,emme kumpikaan olleet naimisissa.Nautimme vapaudesta ja nuorten naisten tapaan tanssimisesta.Ei mitään villiä,säällistä ja sopivaa.Tutustuin Eevin ystäviin,joita jälkeenpäin olen monesti tavannut siellä käydessäni.Menimme tahollamme naimisiin,vierailimme ja pidimme ystävyyttä yllä.Vuodet kuluivat.Eevin puoliso sairastui ja siihen menehtyikin.Ehdin käydä häntä tapaamassa sairaalassa.Me liikutuimme molemmat,koska tiesimme sen olevan viimeisen kerran.

Eevin talo jäi ilman isäntää.Kissakaan ei ymmärtänyt isännän poissaoloa.Nyt ei ole enää kissaakaan.Eevi asuu taloaan yksin Perämeren aaltojen huuhtoessa rantasaunan kaislikkoa.Minä elän Helsingissä puolisoani hoitaen ja Eevin kanssa puhelimessa aika useinkin jutellen.Pidämme hyvää huolta ystävyydestämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti