"Knuutin knuppi,joulun loppu,hiiva hattuun,tappi taskuun." Nuutti tänään ja koko päivän.Pakkanen palautui.Eilen vielä rämmimme puolison kanssa vesisateessa äänestämisestä ja pankista päästyämme.Ei olisi pitänyt Unioninkatua pitkin palata Espalle,ei.Siinä kadun varressa on houkutin mitä suurin,Villeroy&Boch-kauppa.Satuin vilkaisemaan näyteikkunaan.Ei olisi pitänyt.Huudahdin mielessäni ilosta,jota väritti hämmästys.Gustav Klimtin mukeja! Niitä samoja,joita aikoinani toin Tukholmasta.Ei kun juoksujalkaa sisälle ja niin,että nippanappa muistin panna jarrut pyörätuoliin.Oli portaita puotiin,etten saanut puolisoa mukaan.
Ostin kaksi Klimtin mukia ja kaksi samppanjalasia.Toisessa mukissa on rouva Adele Bloch-Bauerin muotokuva ja toisessa Princess Chaos on Myspace,Wasserschlangen 1.Toisen lasin kylkeä koristaa vanha tuttu Emilie Flöge sinisissään ja toisen rouva Adele Bloch-Bauer.Lautasliinoja ostin paketin ja niissä on "Suudelma". Noora-myyjätär tiesi Klimtistä yhtä paljon kuin minä ja vietimme rattoisan tuokion itävaltalaistaiteilijan parissa.Noora oli juuri palannut Brysselistä ja kertoi koko Euroopan olevan täynnä Klimtin näyttelyitä.No,paitsi Suomessa en ole huomannut Klimtiä nyt hänen juhlavuonnaan ylistettävän.Tosin vuotta vielä riittää.Kunhan ensin pääsemme ensihuumasta tässä designpääkaupunkihommassa ja vielä omasta pääkaupunkisyntymäpäivästä.
Oli meillä sadeviitat päällä tarpoessamme (=minä) Espaa pitkin Stockmannille,joka tuntui olevan kilometrien päässä.Puoliso tappeli hupun kanssa,joka peitti näkyvyyden ja minä tuulen tempoileman oman viitan,jota yritin saada pysymään jotenkuten paikoillaan.Pääsimme kuin pääsimmekin perille,jossa sitten ravistin viitoista suuremmat vedet arvoisan tavaratalon katoksen alla ulkopuolella.Herkku oli seuraava etappimme eikä muita asioita ollutkaan.Helppo nakki tällä kertaa.
Inva-autoa odotellessamme tutussa paikassa Espan ovien tuntumassa vieressäni oli muutaman julkisuudenhenkilön seurue,jotka suunnittelivat tavaratalon juhlailtana tapahtuvaa ohjelmaa.Stockmann täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 150 vuotta.Sain minäkin kutsun avec (tumma puku),mutta pippalot ovat tarjoomuksineen ja ostosmahdollisuuksineen vasta illalla. Kuulin siinä odotellessamme koko ohjelman kirjon taiteilijoineen päivineen.Jätän kuitenkin hienotunteisista syistä ne tässä kertomatta.Korkeatasoista näyttää olevan.
Niin että oikeastaan se eilinen päivä,joka piti olla aivan toisenlainen kuin oli,ei tokikaan penkin alle mennyt.Join illalla jopa toisesta uudesta lasistani samppanjaa ja lähetin lämpimät ja kunnioittavat terveiseni Gustav Klimtille pilven reunalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti