22. tammikuuta 2012

HYVÄÄ OLOA

Jälleen rauhaisa yö takana.Kukaan ei usko sitä mielihyvän määrää,jonka aina tämmöisen yön jälkeen aamulla tunnen.Koko siunattu yö unten mailla.Venyttelin tyytyväisenä tovin ennen kuin menin keittiöön kahvin laittoon.Sytytin pöydälle kynttilät ja sitten kahvin tuoksu täyttikin huoneen ja menin herättämään puolison.

Tänään käy kansa vaaliuurnille.Illalla tiedämme.Jännittävää.Vieläkö joudumme toisen kerran äänestämään,ennen kuin kaikki on selvää ja maalla uusi presidentti? Ehdokkaat saavat vetäistä henkeä hyvin tehdyn työn jälkeen ja kertoa jälkipolvilleen,millaista oli olla kovassa kilvassa mukana,kun maalle presidenttiä tehtiin.

Hirmuinen määrä elokuvia televisiossa tänään,joista ehkä kiinnostavin moneenkin kertaan nähty Jacques Tatin iki-ihana Enoni on toista maata.Monsieur Hulot´ia jaksan katsella uudestaan ja uudestaan.Aina löytyy ennen huomaamattomia hauskoja detaljeja.Kaveri sai elokuvillaan nimensä ansiokkaasti elokuvahistoriaan.

Tänäänkin pysyttelemme visusti sisällä.Ei vieläkään houkuta lähteä voimainnäyttöön pyörätuolin kahvoissa.Ensi viikolla kuitenkin pari kertaa kaupungille ja tuuraajapäivänä minulla ehkä vihdoinkin kampaaja.Näinikään on tätä loppukuuta kaavailtu elettäväksi."Aikainen kevät" luki tässä kerran jonkun lehden lööpissä.Tulis nyt sitten! Että kuulisi taas paljaan asfaltin äänet jalkojensa alla. Kuten Aaro Hellaakoski Napapiirin kevät-runossaan on sanonut

"Taas täynnä voittajamieltä
Kevät hulmusi ylitse metsäin,soiden,
ja uupunut talvi hoipparoiden
hätäpäissään pakeni tieltä..."


Eilen kysyin Ilonalta,voiko huushollissa hävitä kirja? Voi,sanoi Ilona.Häneltä kuulemma häviää yks sun toinen tavara ja sitten taas löytyy.Minä olen kolmatta päivää etsinyt sairaala Mehiläisen alusta ja nykyajasta kertovaa kirjaa,jonka joitakin aikoja takaperin ostin.Piti tarkistamani suitsait eräs asia ja siitä alkoi tämä etsimisen rumba.Muistaakseni kirja on isokokoisempi tavallista romaania ja keltakantinen.Kaiken logiikan mukaan sen paikka olisi ollut Helsinkiä käsittelevien kirjojen hyllyssä.Kirja kirjalta etusormeakin apuna käyttäen kävin rivit läpi.Ei ollut.Minulta ei koskaan aikaisemmin ole kirja kadonnut.Paitsi silloin,kun luokkatoverini Arja yhden varasti.Pyyhki minun pyöreällä tytön käsialalla kirjoittamani nimen yli ja pani tilalle omansa.Löysin kirjani hänen hyllystään ja otin takaisin.Hiukan siinä ystävyys säröili ja tulin epäluuloiseksi.Annoin jossain vaiheessa anteeksi,mutta en,kuten huomaatte,ole unohtanut,jota merkitsee täydellinen anteeksianto.Arjaa ei enää ole.Jätti tämän elämän jo parikymmentä vuotta sitten.No,ehkä löydän Mehiläis-kirjani joskus tai sitten sen kohtalo jää monien outojen arvoitusten joukkoon.

Kirjoitin ystävälleni Alanyaan kirjeen.Kerroin Helsingin talvesta,lumen kanssa tappeluistani ja kaikesta kurjuudesta,mitä talvi minulle teettää.No,kirjoitin myös tämän kaupungin kahdenkertaisesta juhlavuodesta,Guggenheim-keskusteluista,presidenttiehdokkaista yms ja lopuksi kirjoitin "tuu jo kotiin".Mutta ei hän vielä.Vasta joskus maalis-huhtikuussa oltuaan Turkissa ensin kuusi kuukautta.Olisikohan minusta ikinä ollut noin pitkään yhtäjaksoiseen poissaoloon Suomesta? Ellen sitten olisi muuttanut kokonaan? Ystäväni puoliso on kuollut,eikä siteitä oikein Helsinkiin ole.Juuret itäisessä Suomessa,jossa vieläkin sukua.Hän löysi Alanyan jo vuosia sitten ja mieli sinne vetää uudestaan ja uudestaan.Niin monen muunkin suomalaisen.Samat kasvot vuodesta toiseen,ystäväpiiri tuttua.Mikäs siellä on ollessa.Lämpöä ja aurinkoa,lunta vain vuorien huipuilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti