Jos minulta kysytään, niin kannatan valkoposkihanhien harventamista. Asuessani Katajanokalla ja ukoillessani sikäläisellä rantatiellä pyörätuolissa istuvan puolisoni kanssa, oli usein aivan mahdotonta siellä kävellä. Hanhia joka puolella ja ulostetta samoin. Soitin asiasta vastaavaan kaupungin instanssiin, joka sanoi olevan vaikeaa pitää kävelytiet puistossa puhtaina. Olivat tietoisia ongelmasta. Minkäs teet? Valkoposkihanhet ovat rauhoitettuja ja ne peijoonit tietävät sen. Niiden kakkapläjäys ei ole mitään talitintin luokkaa, vaan keskikokoisen koiran ulosteen kokoa. Sitä paitsi linnut olivat aggressiivisia ja puolustivat koko puistoaluetta ja kävelyteitä siiven iskuin ja päälle hyökkäyksin.
Valkoposkihanhi ei ole edes kotoperäinen meillä, vaan tulokaslaji, joka aikoo valloittaa koko maan. Pidän eläimistä, mutta en valkoposkihanhista ja niiden jätöksistä. Siispä kannatan niiden poistamista maan rajojen sisäpuolelta.
Kerroin A:lle mahdollisesta sukulaisuudestamme. Kerroin olevani myös ylpeä ja onnellinen juuristani, jotka ovat Saksanmaan mullassa. Aikamoinen paukku, muuten. A vastasi ja oli hämmästynyt yllätyksestäni. Minusta on niin kivaa olla kaukainen saksalainen! Kunpa H vielä eläisi!
Espanjassa on rajoituksiin palattu. Maskipakko kaikkialla esimerkiksi, ei ravintoloiden avautumista jne. Takapakkia. Mutta kuuma kesä. Asteita liki 30. On meilläkin kesä, jos hieman viileämpi ainakin vielä.
Tein tänään kaalisalaattia. Aika hyvää, sillä en kovin suuri kaalin ystävä ole. Kaalia suikaleiksi juustohöylällä. Suolaa päälle ja jääkaappiin. Kastikkeessa valkoviiniä ja viinietikkaa paistetun sipulisilpun kanssa. Mausteita. Tomaattia. Jääkaapissa tovi. Oli kuitenkin kelpo lisuke lounaalla ja koska vakoviinipullo oli avattu, otin lasillisen palan painikkeeksi.
Nyt menen ripustamaan pyykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti