Ystäväni K, joka on toinen K-ystävistäni, toi minulle ison Mandevillan parvekkeelle. Aikaisemmin en ollut nähnyt enkä kuullut tästä elegantista köynnöskasvista. Valkoiset liljaa muistuttavat kukat. Partsin vaatimattomammmat begoniat katselevat nyt ihaillen tätä tyylikästä maljaköynnöstä. Netti kertoi kauhukseni kasvin olevan vaikeahoitoinen. Olenhan juuri saattanut värinokkoseni henkihieveriin. Viime yönä herättyäni kesken kaiken hiivin Mandevillaa katsomaan ja hengissä näytti olevan. Kaunis se on ja antaa partsille ennennäkemätöntä loistokkuutta. Ehdottomasti parvekkeen kuningatar.
Juttelin K:n kanssa aika kauan, eikä minulla ollut mitään tarjottavaa tietystä syystä: laihdutan tositarkoituksella ja olen jo onnistunut. Siitä ei lipsuta, eikä siis osteta kiellettyjä herkkuja. En liioin tiennyt K:n tulosta. Olisin hänen takiaan toki varautunut. No, meillä oli lystiä ilman syötävääkin ja minä nautin hänen seurastaan. Kiitoksia.
Tänään kampaajalle Stadiin. Tietää metroajelua. Ja missä se aurinko on, jota luvattiin? Yöllä satoi ja ukkonen jyrähteli. Kuivumattomia sadepisaroita yhä ikkunalasissa, asfaltti ulkona märkää. Toivottavasti ei sada palatessani kampaajalta. Se ei vastalaitetuille hiuksille koskaan tiedä hyvää. Joskus mainostan metron kulkevan ovelta ovelle, mutta se ei tarkoita aivan kirjaimellisesti.
E soitti. Nyt sielläkin päin Suomea jo kesä ja hellettä. Saa sukua vieraakseen ja kysyi minunkin tulostani. Eipä taaskaan tänä kesänä! Aristelen hiukan junassa istumista monta tuntia. Siellä kun ei voi vaatia turvaväliä. Vaikka olen koronan alusta lähtien elänyt normaalisti, ei se tarkoita uhmakkuutta. Edelleen pidän turvaraosta kiinni, jos mahdollista. No, eilen halasimme K ja minä.
Lipittelen tässä laten loppuja ja sitten alan valmistautua Stadia varten. Se ei mene niin, että hyppään vain vaatteisiin. Ensin on riisuttava tämä yöpaita, joka on vielä päälläni. Muut toimet seuraavat ja lopuksi käyn fasadini kimppuun. Siitä se päivä urkenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti